Kestävän kehityksen käsite ja sen muutos Maailmanpankin Saharan eteläpuolisen Afrikan maastrategiaraporteissa vuosina 1995–2015
Kankaanpää, Tiia-Maria (2022-05-16)
Kestävän kehityksen käsite ja sen muutos Maailmanpankin Saharan eteläpuolisen Afrikan maastrategiaraporteissa vuosina 1995–2015
(16.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060945167
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060945167
Tiivistelmä
Tutkimus analysoi Maailmanpankin tulkintaa kestävän kehityksen käsitteestä osana sen Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sijoittuvia maastrategiaraportteja vuosina 1995-2015. Metodologisena lähestymistapana toimii käsitehistoria.
Tutkimuksen aikarajaus alkaa vuodesta 1995, jolloin Maailmanpankkiin valittiin uuden kestävän kehityksen aikakauden aloittanut pääjohtaja James D. Wolfensohn ja päättyy kestävän kehityksen merkkivuoteen 2015, jolloin YK:n vuosituhattavoitteet päättyivät ja määriteltiin useita uusia kestävän kehityksen toimenpideohjelmia. Suurin ajallinen muutos tutkimuksen aikarajauksen puitteissa oli kestävän kehityksen valtavirtaistuminen osaksi yleistä kehityskäsitystä ja Maailmanpankin lainatoimintaa.
Maailmanpankki käyttää kestävän kehityksen määrittelyn pohjana ns. Brundtlandin komission vuonna 1987 laatimaa määritelmää, jossa kestävä kehityksen nähdään kehityksenä, joka tyydyttää nykyajan tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Käsitettä lähestytään myös kestävyyden pilarimallin kautta, jossa kestävä kehitys jaoteltu ympäristölliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näiden lisäksi Maailmanpankki liittää siihen maastrategiaraporteissa myös hallinnollisen kehityksen ulottuvuuden.
Eniten kestävää kehitystä liitetään raporteissa ympäristölliseen kestävyyteen. Luonto nähdään raporteissa samanaikaisesti suojeltavana itseisarvona ja taloudellisen kehityksen mahdollistava raaka-aineresurssina. Myös ilmastonmuutoksen ympäristöllinen konteksti lisää kestävän kehityksen mainintoja raporteissa.
Sosiaalinen ja taloudellinen kehitys kuuluvat Maailmanpankin perinteisempään kehityskäsitykseen, eikä niihin näin liitetä kestävyyden ulottuvuutta yhtä usein. Maailmanpankki lähestyy kuitenkin kestävää kehitystä omien kaksoistavoitteidensa, köyhyyden vähentämisen ja vaurauden lisäämisen, kautta.
Maailmanpankki pohjaa kestävän kehityksen tulkintansa myös YK:n vuosituhattavoitteisiin ja niiden tavoittelu toi kestävän kehityksen käsitteen systemaattisemmaksi osaksi maastrategiaraportteja.
Alueellisesta näkökulmasta Maailmanpankki käsittelee kestävää kehitystä lähinnä osana maaseudun kehitystä. Erityisesti maatalouden tilalla nähdään vaikutus kestävän kehitykseen sen taloudellisen ja köyhyyttä vähentävän merkityksen kautta.
Tutkimuksen aikarajaus alkaa vuodesta 1995, jolloin Maailmanpankkiin valittiin uuden kestävän kehityksen aikakauden aloittanut pääjohtaja James D. Wolfensohn ja päättyy kestävän kehityksen merkkivuoteen 2015, jolloin YK:n vuosituhattavoitteet päättyivät ja määriteltiin useita uusia kestävän kehityksen toimenpideohjelmia. Suurin ajallinen muutos tutkimuksen aikarajauksen puitteissa oli kestävän kehityksen valtavirtaistuminen osaksi yleistä kehityskäsitystä ja Maailmanpankin lainatoimintaa.
Maailmanpankki käyttää kestävän kehityksen määrittelyn pohjana ns. Brundtlandin komission vuonna 1987 laatimaa määritelmää, jossa kestävä kehityksen nähdään kehityksenä, joka tyydyttää nykyajan tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Käsitettä lähestytään myös kestävyyden pilarimallin kautta, jossa kestävä kehitys jaoteltu ympäristölliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näiden lisäksi Maailmanpankki liittää siihen maastrategiaraporteissa myös hallinnollisen kehityksen ulottuvuuden.
Eniten kestävää kehitystä liitetään raporteissa ympäristölliseen kestävyyteen. Luonto nähdään raporteissa samanaikaisesti suojeltavana itseisarvona ja taloudellisen kehityksen mahdollistava raaka-aineresurssina. Myös ilmastonmuutoksen ympäristöllinen konteksti lisää kestävän kehityksen mainintoja raporteissa.
Sosiaalinen ja taloudellinen kehitys kuuluvat Maailmanpankin perinteisempään kehityskäsitykseen, eikä niihin näin liitetä kestävyyden ulottuvuutta yhtä usein. Maailmanpankki lähestyy kuitenkin kestävää kehitystä omien kaksoistavoitteidensa, köyhyyden vähentämisen ja vaurauden lisäämisen, kautta.
Maailmanpankki pohjaa kestävän kehityksen tulkintansa myös YK:n vuosituhattavoitteisiin ja niiden tavoittelu toi kestävän kehityksen käsitteen systemaattisemmaksi osaksi maastrategiaraportteja.
Alueellisesta näkökulmasta Maailmanpankki käsittelee kestävää kehitystä lähinnä osana maaseudun kehitystä. Erityisesti maatalouden tilalla nähdään vaikutus kestävän kehitykseen sen taloudellisen ja köyhyyttä vähentävän merkityksen kautta.