Sustainability assessment of forest bioeconomy products – a social perspective

Abstract

During recent decades sustainability reporting has become increasingly common as it provides a framework for communicating organization’s environmental, economic and social performance. However, despite the importance of the social dimension, it is noticed to be often underrepresented in sustainability assessment likely due to the complexity of the issues and the lack of assessment methods and tools. The performance in social sustainability is not often measurable in quantitative terms which is why it is not usually as widely covered as the performance in environmental and economic sustainability. Also in forest bioeconomy related sustainability assessments, the environmental and economic aspects frequently outweigh the social dimension. Consequently, this thesis seeks to contribute to the ongoing discussion on what key social issues should be considered for the development and production of forest bioeconomy products. In addition, an overview of current social sustainability assessment methods is provided and the challenges in measuring and valuing social impacts are investigated. Based on the current assessment frameworks, interviews and prior literature, a social sustainability assessment framework will be built to assess the social issues regarding forest bioeconomy products. The research objectives will be studied through a case company operating in forest industry. This thesis is conducted as a qualitative interventionist case study that takes a constructive approach. As typical for case study, multiple data collection methods will be used in this thesis such as expert interviews, observations and prior literature. Through the selected approaches and methods, the aim is to gain a deep, broad and comprehensive understanding of the research subject. Based in the expert interviews, observations and prior literature a social sustainability assessment framework is constructed. The framework includes the most relevant stakeholders and social issues regarding the social impact assessment of forest bioeconomy products. The key takeaways from this thesis are that the issues related to social sustainability are complex in nature and are not often easy to measure, especially on product level. Usually traditional single criterion indicators are not easily applicable in a valid manner to these kinds of issues. Another challenge is that social impacts are not often measured and monitored in a same way as environmental and economic impacts. However, the fact that the issues are complex and often not necessarily quantifiable does not justify their ignorance or omission. It is noteworthy that the increasing societal expectations will increasingly force companies to thoroughly think about the impacts their operations and products have on the environment and the society. Despite the challenges, the process of measuring and valuing impacts can be beneficial as the process itself requires profound investigation and understanding of the impacts. Even though the process would not result in comprehensive set of metrics, it can help to understand the interrelation or the scale of the different issues and how they could be addressed. Carrying out even a simple entry-level assessment is better than not putting any effort to address the potential social issues.

Viime vuosikymmeninä kestävyysraportoinnista on tullut yhä yleisempää, koska se tarjoaa lähtökohdan viestiä yrityksen ympäristöllisestä ja sosiaalisesta suorituskyvystä. Kestävyyden sosiaalinen ulottuvuus on usein aliedustettuna kestävyysarvioinneissa, todennäköisesti johtuen ongelmien luonteesta sekä arviointimenetelmien ja -välineiden puutteesta. Suorituskykyä sosiaalisessa vastuussa ei useinkaan pystytä mittaamaan määrällisesti, minkä takia sitä ei yleensä huomioida yhtä laajasti kuin ympäristöllistä tai taloudellista suorituskykyä. Myös metsäbiotalouteen liittyvissä kestävyysarvioinneissa ympäristöllisten ja taloudellisten ulottuvuuksien voidaan huomata usein olevan korostuneemmassa asemassa sosiaaliseen ulottuvuuteen verrattuna. Siksi tämän tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä sosiaalisen kestävyyden asioita tulisi ottaa huomioon metsäbiotaloustuotteiden kehittämisessä ja tuotannossa. Tämän lisäksi tutkielmassa esitetään yleiskatsaus nykyisistä menetelmistä, joilla voidaan arvioida sosiaalista kestävyyttä sekä selvitetään sosiaalisten vaikutusten mittaamiseen ja arviointiin liittyviä haasteita. Olemassa olevien viitekehysten, haastattelujen ja aikaisemman kirjallisuuden pohjalta rakennetaan sosiaalisen kestävyyden arviointikehys, joka on tarkoitettu metsäbiotaloustuotteiden sosiaalisen kestävyyden arviontiin. Tutkielman tavoitteita tutkitaan metsäteollisuudessa toimivan tapausyhtiön kautta. Tämä tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena interventionistisena tapaustutkimuksena, jossa on käytetty konstruktiivista tutkimusotetta. Kuten tyypillistä tapaustutkimukselle, tutkielmassa on käytetty useita tiedonkeruumenetelmiä, kuten asiantuntijahaastatteluja, havaintoja, dokumentteja sekä aikaisempaa kirjallisuutta. Valituilla lähestymistavoilla ja menetelmillä on pyritty saavuttamaan syvällinen, laaja ja kokonaisvaltainen käsitys tutkittavasta aiheesta. Asiantuntijahaastattelujen, havaintojen ja aikaisemman kirjallisuuden perusteella rakennetaan tuotteiden sosiaalisen kestävyyden arviointiin tarkoitettu viitekehys. Viitekehys sisältää metsäbiotaloustuotteiden elinkaaren ajalta identifioidut sidosryhmät ja merkittävimmät sosiaaliset vaikutukset. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät asiat ovat luonteeltaan monimutkaisia, eikä niitä ole usein helppo mitata etenkään tuotekohtaisesti. Indikaattorit, joilla mitataan yksittäistä asiaa eivät usein sovellu sosiaaliseen kestävyyteen liittyvien vaikutusten mittaamiseen. Toinen keskeinen haaste vaikutusten arvioinnissa liittyy siihen, että sosiaalisia vaikutuksia ei usein mitata ja seurata kuten ympäristölliseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyviä asioita. Vaikka sosiaaliset vaikutukset ovat monimutkaisia mitata ja arvioida, niitä ei tulisi jättää huomioimatta tai laiminlyödä. On lisäksi huomattava, että sidosryhmien kasvavat sosiaaliset odotukset tulevat pakottamaan yrityksiä pohtimaan yhä perusteellisemmin toimintansa ja tuotteidensa vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Lukuisista haasteista huolimatta sosiaalisten vaikutusten mittaus- ja arviointiprosessi voi itsessään olla yritykselle hyödyllinen, koska se syventää ymmärrystä vaikutuksista. Vaikka arviointi ei tuottaisi kattavaa sarjaa mitattuja tuloksia, se voi auttaa ymmärtämään eri ongelmien keskinäisiä yhteyksiä tai laajuutta sekä miten niitä voitaisiin käsitellä. Jopa yksinkertaisen aloitustason arvioinnin suorittaminen on parempi kuin se, että potentiaaliset sosiaaliset ongelmat tai vaikutukset jätetään kokonaan huomioimatta.