”Varmaan aika kirjavaa opetusta eri kouluissa” – A1-kielen opetuksen varhentaminen opettajien näkökulmasta
Granö, Katri (2022-06-03)
”Varmaan aika kirjavaa opetusta eri kouluissa” – A1-kielen opetuksen varhentaminen opettajien näkökulmasta
(03.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060945115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060945115
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia A1-kieltä eli ensimmäisenä alkavaa vierasta kieltä opettavien opettajien näkemyksiä ja kokemuksia vuonna 2020 toteutetusta kielenopetuksen varhentamisesta. 1.1.2020 voimaan astunut päätös koski A1-kielen aloituksen siirtämistä 3. luokalta 1. luokalle. Varhentamispäätöksen voidaan katsoa olevan seurausta yleiseurooppalaisesta kielikoulutuspoliittisesta kehityksestä. Päätöstä voidaan pitää historiallisena, sillä se aiheutti muutoksia niin tuntijakokehykseen, alkuopetusluokalla opetettavien aineiden määrään kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Myös monet alkuopetusluokkien luokanopettajat saivat vieraan kielen myötä uuden aineen opetettavakseen.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka kohteena olivat A1-kieltä alkuopetusluokalla opettavien kielten aineenopettajien ja luokanopettajien näkemykset ja kokemukset kielenopetuksen varhentamisesta. Kumpaakin ryhmää edustavilla opettajilla on kelpoisuus opettaa A1-kieltä vuosiluokilla 1–2. Enemmistöllä varhennetun A1-kielen opettajista on luokanopettajan kelpoisuus, minkä oma tutkimuksenikin vahvisti. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kevään ja kesän 2021 aikana, jolloin opettajilla oli kokemusta kielenopetuksen varhentamisesta ensimmäisen kokonaisen lukuvuoden ajalta. Kyselyyn vastasi 79 opettajaa (n= 79) ympäri maata hyvin erikokoisista kouluista.
Lähestyin aineistoa fenomenologisella (opettajien kokemukset) ja fenomenografisella (opettajien näkemykset) tutkimusotteella. Aineiston analyysiä voi myös luonnehtia aineistolähtöiseksi ja teoriaohjaavaksi. Tutkimustulosten pohjalta muodostui käsitys oppilaiden kielivalinnoista sekä siitä, miten opettajat suhtautuvat varhentamispäätökseen, miten opettajat ovat kokeneet kielenopetuksen varhentamisen toteutuneen kouluissa ja kunnissa, millaisiksi luokanopettajat arvioivat valmiutensa opettaa A1-kieltä sekä mitä työtapoja ja materiaaleja opettajat ovat käyttäneet varhennetussa kielenopetuksessa.
Tulokset osoittivat, että kielenopetuksen varhentaminen ei ole lisäämässä muiden kielten suosiota, vaan englannin ylivalta yleisimpänä A1-kielenä jatkuu. Tutkimuksen mukaan opettajat suhtautuvat myönteisesti kielenopetuksen varhentamiseen, ja myös kouluissa suhtautuminen on ollut pääosin positiivista. Varhentamisen etuina opettajat pitivät etenkin oppilaiden innostuneisuutta, avoimuutta ja motivoituneisuutta. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat myös suhtautuivat luottavaisesti omiin valmiuksiinsa opettaa A1-kieltä 1. luokalla.
Opetuksen toteuttamisessa kunnissa ja kouluissa sen sijaan oli suuria eroja, mistä tutkielmani otsikkokin kertoo. Eroja oli myös opettajien käyttämissä opetusmateriaaleissa ja siinä, miten työlääksi opettajat kokivat materiaalin laatimisen tai koostamisen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2 -asiakirjassa (s. 25) korostetaan A1-oppimäärän mukaisessa vieraan kielen opetuksessa vaihtelevia työtapoja, toiminnallisuutta ja suullista vuorovaikutusta. Nämä periaatteet näyttivät tutkimukseen osallistuneiden opettajien opetuksessa toteutuvan hyvin, mutta opettajien mukaan kentällä ilmenee vaihtelevuutta. Varhentamiseen liittyvinä kehityskohteina opettajat mainitsivat panostamisen osaaviin opettajiin, täydennyskoulutuksen lisäämisen sekä eri kieliin tutustumismahdollisuuden ulottamisen kaikille jo varhaiskasvatuksessa.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka kohteena olivat A1-kieltä alkuopetusluokalla opettavien kielten aineenopettajien ja luokanopettajien näkemykset ja kokemukset kielenopetuksen varhentamisesta. Kumpaakin ryhmää edustavilla opettajilla on kelpoisuus opettaa A1-kieltä vuosiluokilla 1–2. Enemmistöllä varhennetun A1-kielen opettajista on luokanopettajan kelpoisuus, minkä oma tutkimuksenikin vahvisti. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kevään ja kesän 2021 aikana, jolloin opettajilla oli kokemusta kielenopetuksen varhentamisesta ensimmäisen kokonaisen lukuvuoden ajalta. Kyselyyn vastasi 79 opettajaa (n= 79) ympäri maata hyvin erikokoisista kouluista.
Lähestyin aineistoa fenomenologisella (opettajien kokemukset) ja fenomenografisella (opettajien näkemykset) tutkimusotteella. Aineiston analyysiä voi myös luonnehtia aineistolähtöiseksi ja teoriaohjaavaksi. Tutkimustulosten pohjalta muodostui käsitys oppilaiden kielivalinnoista sekä siitä, miten opettajat suhtautuvat varhentamispäätökseen, miten opettajat ovat kokeneet kielenopetuksen varhentamisen toteutuneen kouluissa ja kunnissa, millaisiksi luokanopettajat arvioivat valmiutensa opettaa A1-kieltä sekä mitä työtapoja ja materiaaleja opettajat ovat käyttäneet varhennetussa kielenopetuksessa.
Tulokset osoittivat, että kielenopetuksen varhentaminen ei ole lisäämässä muiden kielten suosiota, vaan englannin ylivalta yleisimpänä A1-kielenä jatkuu. Tutkimuksen mukaan opettajat suhtautuvat myönteisesti kielenopetuksen varhentamiseen, ja myös kouluissa suhtautuminen on ollut pääosin positiivista. Varhentamisen etuina opettajat pitivät etenkin oppilaiden innostuneisuutta, avoimuutta ja motivoituneisuutta. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat myös suhtautuivat luottavaisesti omiin valmiuksiinsa opettaa A1-kieltä 1. luokalla.
Opetuksen toteuttamisessa kunnissa ja kouluissa sen sijaan oli suuria eroja, mistä tutkielmani otsikkokin kertoo. Eroja oli myös opettajien käyttämissä opetusmateriaaleissa ja siinä, miten työlääksi opettajat kokivat materiaalin laatimisen tai koostamisen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2 -asiakirjassa (s. 25) korostetaan A1-oppimäärän mukaisessa vieraan kielen opetuksessa vaihtelevia työtapoja, toiminnallisuutta ja suullista vuorovaikutusta. Nämä periaatteet näyttivät tutkimukseen osallistuneiden opettajien opetuksessa toteutuvan hyvin, mutta opettajien mukaan kentällä ilmenee vaihtelevuutta. Varhentamiseen liittyvinä kehityskohteina opettajat mainitsivat panostamisen osaaviin opettajiin, täydennyskoulutuksen lisäämisen sekä eri kieliin tutustumismahdollisuuden ulottamisen kaikille jo varhaiskasvatuksessa.