Yritysten yhteiskuntavastuullisuus – nykyinen normisto ja vireillä olevat Euroopan unionin lainsäädännölliset uudistukset
Linja-Aho, Oskari (2022-05-31)
Yritysten yhteiskuntavastuullisuus – nykyinen normisto ja vireillä olevat Euroopan unionin lainsäädännölliset uudistukset
(31.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061045742
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061045742
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä sekä siihen liittyvää normistoa. Yhteiskuntavastuu termillä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta tiivistettynä kyseessä on yritysten ympäröivää yhteiskuntaa koskevaa vastuuta. Yleisesti yritysten yhteiskuntavastuu on tapana jakaa kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen-, sosiaaliseen- ja ympäristövastuuseen. Yhteiskuntavastuullisella toiminnalla on katsottu olevan yritykselle myös taloudellista hyötyä esimerkiksi paremman maineen- ja riskinhallinnan sekä paremman sisäisen tehokkuuden kautta.
Ihmisoikeuksien turvaaminen sekä ympäristön hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti valtion tehtäviin, joka toteuttaa velvoitettaan säätämällä lakeja suojaamaan ympäristöä ja ihmisiä. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on käydä läpi merkittävimmät Suomen aihealueeseen liittyvät lait, Euroopan unionin säädökset sekä kansainväliset ohjeistukset kuten YK:n julistukset ja OECD:n toimintaohjeet.
Yritysvastuun on pitkään katsottu olevan luonteeltaan ei-oikeudellista, todellisen vastuullisuuden, kun on katsottu alkavaksi vasta lainsäädännön ylittävästä toiminnasta. Viime aikoina aiemmin vapaaehtoisuuteen ja kansainvälisiin ohjeistuksiin perustuva lähestymistapa on erityisesti Euroopassa muuttunut kohti velvoittavampaa mallia. Syitä tähän on ollut itsesääntelyyn perustuvan mallin kyvyttömyys vastata erityisesti globaaleissa arvoketjuissa oleviin haasteisiin kuten ihmisoikeusrikkomuksiin sekä ympäristön- ja ilmaston pilaantumiseen. Euroopan unioni tarvitsee lisäksi yritysten panosta saavuttaakseen kunnianhimoiset poliittiset sitoumukset, kuten ilmaston lämpenemisen hillitsemisen.
Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena onkin tarkastella viimeisimpiä Euroopan komission lainsäädäntöesityksiä, jotka odottavat vielä Euroopan neuvoston ja parlamentin hyväksyntää. Kyseiset vireillä olevat direktiiviesitykset ovat yritysten kestävyysraportointidirektiivi sekä kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoitedirektiivi. Voimaan tullessaan kyseiset säädökset olisivat velvoittavuudessaan ja laajuudessaan poikkeuksellisia, vaikka niiden soveltamisala koskeekin vain suurimpia yrityksiä. Huolellisuusvelvoitedirektiivissä tarkoitus on saada yritykset tunnistamaan, ehkäisemään ja korjaamaan haitallisia kestävyysvaikutuksia, kun taas raportointidirektiivissä yritykset velvoitetaan tiedottamaan kestävyysnäkökohtien toteutumisesta.
Tutkimuksessani käyn läpi syitä sille, miksi direktiiviesitykset on nähty tarpeelliseksi, eli mitä ongelmia niillä on tarkoitus ratkaista. Tämän lisäksi käyn esitysten soveltamisalan ja mitä tosiasiassa soveltamisalaan kuuluvilta yrityksiltä tullaan edellyttämään ja mitä seuraamuksia noudattamatta jättämisellä on. Lisäksi huolellisuusvelvoitedirektiivissä käyn läpi esityksen saamaa kritiikkiä ja viimeisessä tutkimuskappaleessa luon tiiviin katsauksen mistä Euroopan komission esittämistä huolista on jätetty vielä säätelemättä.
Ihmisoikeuksien turvaaminen sekä ympäristön hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti valtion tehtäviin, joka toteuttaa velvoitettaan säätämällä lakeja suojaamaan ympäristöä ja ihmisiä. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on käydä läpi merkittävimmät Suomen aihealueeseen liittyvät lait, Euroopan unionin säädökset sekä kansainväliset ohjeistukset kuten YK:n julistukset ja OECD:n toimintaohjeet.
Yritysvastuun on pitkään katsottu olevan luonteeltaan ei-oikeudellista, todellisen vastuullisuuden, kun on katsottu alkavaksi vasta lainsäädännön ylittävästä toiminnasta. Viime aikoina aiemmin vapaaehtoisuuteen ja kansainvälisiin ohjeistuksiin perustuva lähestymistapa on erityisesti Euroopassa muuttunut kohti velvoittavampaa mallia. Syitä tähän on ollut itsesääntelyyn perustuvan mallin kyvyttömyys vastata erityisesti globaaleissa arvoketjuissa oleviin haasteisiin kuten ihmisoikeusrikkomuksiin sekä ympäristön- ja ilmaston pilaantumiseen. Euroopan unioni tarvitsee lisäksi yritysten panosta saavuttaakseen kunnianhimoiset poliittiset sitoumukset, kuten ilmaston lämpenemisen hillitsemisen.
Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena onkin tarkastella viimeisimpiä Euroopan komission lainsäädäntöesityksiä, jotka odottavat vielä Euroopan neuvoston ja parlamentin hyväksyntää. Kyseiset vireillä olevat direktiiviesitykset ovat yritysten kestävyysraportointidirektiivi sekä kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoitedirektiivi. Voimaan tullessaan kyseiset säädökset olisivat velvoittavuudessaan ja laajuudessaan poikkeuksellisia, vaikka niiden soveltamisala koskeekin vain suurimpia yrityksiä. Huolellisuusvelvoitedirektiivissä tarkoitus on saada yritykset tunnistamaan, ehkäisemään ja korjaamaan haitallisia kestävyysvaikutuksia, kun taas raportointidirektiivissä yritykset velvoitetaan tiedottamaan kestävyysnäkökohtien toteutumisesta.
Tutkimuksessani käyn läpi syitä sille, miksi direktiiviesitykset on nähty tarpeelliseksi, eli mitä ongelmia niillä on tarkoitus ratkaista. Tämän lisäksi käyn esitysten soveltamisalan ja mitä tosiasiassa soveltamisalaan kuuluvilta yrityksiltä tullaan edellyttämään ja mitä seuraamuksia noudattamatta jättämisellä on. Lisäksi huolellisuusvelvoitedirektiivissä käyn läpi esityksen saamaa kritiikkiä ja viimeisessä tutkimuskappaleessa luon tiiviin katsauksen mistä Euroopan komission esittämistä huolista on jätetty vielä säätelemättä.