Sata syliä ja vähän sanoja : päivähoidon pienimmät hoitoympäristön muutoksissa.
Saarento-Luoto, Taru (2022-06-02)
Sata syliä ja vähän sanoja : päivähoidon pienimmät hoitoympäristön muutoksissa.
(02.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546713
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546713
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon päiväkodissa, alle kolmivuotiaiden lasten hoitoympäristössä tapahtuu muutoksia yhden tavallisen hoitopäivän aikana ja miten satunnaisesti valitut lapset reagoivat muutostilanteissa. Ja onko alle kolmivuotiaiden lasten hoitoympäristössä tapahtuvilla muutoksilla yhteyttä lapsen kiintymyskäyttäytymisen määrään ja siihen kehen lapsi kiintymyskäyttäytymisensä kohdistaa. Teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa oli kiintymyssuhdeteoria.
Tässä tutkimuksessa muutoksiksi määriteltiin uuden aikuisen kohtaaminen, hoitoympäristön muutos ja vieraiden lasten lukumäärän muutos. Lisäksi selvitettiin, kuinka monta aikuista oli havainnointipäivän ja läsnäoloseurantaviikon aikana lapsiryhmän ja havainnoitavan lapsen kanssa samassa hoitoympäristössä, ja kuinka monta tuntia lapset päivittäin olivat vieraiden aikuisten kanssa samassa hoitoympäristössä sekä minkälaista lapsen vuorovaikutus oli havainnointipäivän aikana ja keneen se kohdistui.
Tutkimusaineisto kerättiin siten, että lasten kanssa samassa hoitoympäristössä olleet aikuiset merkitsivät läsnäolonsa viikon ajan strukturoituihin kaavakkeisiin, ja täyttivät taustatiedot kaavakkeen, josta selvisi, olivatko he lapsille tuttuja vai vieraita aikuisia. Tutkija havainnoi sekä lasten orientoitumista hoitoympäristössä tapahtuneiden muutostilanteiden jälkeen että lasten vuorovaikutusta yhden hoitopäivän ajan. Läsnäoloseurantaviikko ja havainnointipäivä pyrittiin ajoittamaan siten, että päiväkodeissa oli koko vakituinen henkilöstö paikalla.
Tutkimuksen kohdejoukkona oli kahdeksan länsisuomalaista alle kolmivuotiaiden lasten päiväkotiryhmää (n=8) ja yksi jokaisesta päiväkotiryhmästä satunnaisesti valittu yksi lapsi (n=8) havainnointia varten sekä lapsiryhmän kanssa läsnäoloseurantaviikon ja havainnointipäivän aikana samassa hoitoympäristössä olleet aikuiset (n=103). Tutkimusmetodit olivat sekä laadullisia että määrällisiä. Päivähoitohenkilöstön vaihtumista seurattiin viikon ajan läsnäoloseuranta kaavakkeen avulla ja yksittäisiä lapsia systemaattisesti havainnoimalla. Analyysi tehtiin laadullisesti.
Päiväkodeissa tapahtui hoitopäivän aikana keskimäärin kahdeksan muutosta. Uuden aikuisen kohtaamisia oli hoitopäivän aikana keskimäärin seitsemän, hoitoympäristön muutoksia neljä ja vieraiden lasten lukumäärän muutoksia neljä. Lapset kohtasivat havainnointipäivänä keskimäärin seitsemän aikuista ja koko tutkimuksen aikana peräti 14 aikuista. Havainnointipäivänä tuttuja aikuisia oli keskimäärin kolme ja loput vieraita. Lapset olivat vieraiden aikuisten seurassa havainnointipäivänä noin 2–3 tuntia.
Tulokset osoittivat, että alle kolmivuotiaiden lasten hoitoympäristössä tapahtuvilla muutoksilla ei ollut yhteyttä lapsen kiintymyskäyttäytymisen määrään ja siihen kehen lapsi kiintymyskäyttäytymisensä kohdisti. Tulokset olivat kuitenkin huolestuttavia, koska kiintymyskäyttäytymistä aktivoivia tilanteita oli havainnointipäivän aikana paljon, ja lapset olivat useiden vieraiden aikuisten kanssa samassa hoitoympäristössä tutkimuksen aikana. Tutut aikuiset ja tutut lapset loivat selvästi lapsille turvaa, koska lapset olivat pääsääntöisesti heidän kanssaan enemmän vuorovaikutuksessa ja orientoituivat pääsääntöisesti enemmän tuttuihin aikuisiin ja lapsiin kuin vieraisiin.
Tässä tutkimuksessa muutoksiksi määriteltiin uuden aikuisen kohtaaminen, hoitoympäristön muutos ja vieraiden lasten lukumäärän muutos. Lisäksi selvitettiin, kuinka monta aikuista oli havainnointipäivän ja läsnäoloseurantaviikon aikana lapsiryhmän ja havainnoitavan lapsen kanssa samassa hoitoympäristössä, ja kuinka monta tuntia lapset päivittäin olivat vieraiden aikuisten kanssa samassa hoitoympäristössä sekä minkälaista lapsen vuorovaikutus oli havainnointipäivän aikana ja keneen se kohdistui.
Tutkimusaineisto kerättiin siten, että lasten kanssa samassa hoitoympäristössä olleet aikuiset merkitsivät läsnäolonsa viikon ajan strukturoituihin kaavakkeisiin, ja täyttivät taustatiedot kaavakkeen, josta selvisi, olivatko he lapsille tuttuja vai vieraita aikuisia. Tutkija havainnoi sekä lasten orientoitumista hoitoympäristössä tapahtuneiden muutostilanteiden jälkeen että lasten vuorovaikutusta yhden hoitopäivän ajan. Läsnäoloseurantaviikko ja havainnointipäivä pyrittiin ajoittamaan siten, että päiväkodeissa oli koko vakituinen henkilöstö paikalla.
Tutkimuksen kohdejoukkona oli kahdeksan länsisuomalaista alle kolmivuotiaiden lasten päiväkotiryhmää (n=8) ja yksi jokaisesta päiväkotiryhmästä satunnaisesti valittu yksi lapsi (n=8) havainnointia varten sekä lapsiryhmän kanssa läsnäoloseurantaviikon ja havainnointipäivän aikana samassa hoitoympäristössä olleet aikuiset (n=103). Tutkimusmetodit olivat sekä laadullisia että määrällisiä. Päivähoitohenkilöstön vaihtumista seurattiin viikon ajan läsnäoloseuranta kaavakkeen avulla ja yksittäisiä lapsia systemaattisesti havainnoimalla. Analyysi tehtiin laadullisesti.
Päiväkodeissa tapahtui hoitopäivän aikana keskimäärin kahdeksan muutosta. Uuden aikuisen kohtaamisia oli hoitopäivän aikana keskimäärin seitsemän, hoitoympäristön muutoksia neljä ja vieraiden lasten lukumäärän muutoksia neljä. Lapset kohtasivat havainnointipäivänä keskimäärin seitsemän aikuista ja koko tutkimuksen aikana peräti 14 aikuista. Havainnointipäivänä tuttuja aikuisia oli keskimäärin kolme ja loput vieraita. Lapset olivat vieraiden aikuisten seurassa havainnointipäivänä noin 2–3 tuntia.
Tulokset osoittivat, että alle kolmivuotiaiden lasten hoitoympäristössä tapahtuvilla muutoksilla ei ollut yhteyttä lapsen kiintymyskäyttäytymisen määrään ja siihen kehen lapsi kiintymyskäyttäytymisensä kohdisti. Tulokset olivat kuitenkin huolestuttavia, koska kiintymyskäyttäytymistä aktivoivia tilanteita oli havainnointipäivän aikana paljon, ja lapset olivat useiden vieraiden aikuisten kanssa samassa hoitoympäristössä tutkimuksen aikana. Tutut aikuiset ja tutut lapset loivat selvästi lapsille turvaa, koska lapset olivat pääsääntöisesti heidän kanssaan enemmän vuorovaikutuksessa ja orientoituivat pääsääntöisesti enemmän tuttuihin aikuisiin ja lapsiin kuin vieraisiin.