Missä menee raja – poliisin voimakeinojen käyttö
Laurila, Aleksi (2022-05-24)
Missä menee raja – poliisin voimakeinojen käyttö
Laurila, Aleksi
(24.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061647056
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061647056
Tiivistelmä
Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen (Poliisilaki 1:1 §). Poliisi joutuu usein tehtäviensä suorittamiseksi käyttämään voimakeinoja ja puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin, ja tutkielmassa tarkastelun pääpainona on poliisin voimakeinojen käytön oikeudelliset rajat.
Tutkielmassa tutkimusmetodina käytetään lainopin menetelmää ja pyritään systematisoimaan voimakeinojen käyttöä koskevaa lainsäädäntöä analysoimalla oikeuskäytäntöä ja tutustumalla asianmukaisiin lakeihin, säädösvalmisteluasiakirjoihin ja oikeuskirjallisuuteen.
Poliisin voimakeinojen käytön arvioinnissa keskeisinä arviointikriteereinä ovat voimakeinojen tarpeellisuus sekä puolustettavuus. Tarpeellisuuden ja puolustettavuuden tarkemmaksi jäsentämiseksi tulee kiinnittää huomiota myös poliisin toimintaa säänteleviin periaatteisiin. Suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate ovat keskeisessä asemassa voimakeinojen käytön arvioinnissa. Lisäksi poliisin toiminnassa ja voimakeinojen käytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Poliisin voimakeinojen käyttöä tulee aina harkita tapauskohtaisesti tilanteen kaikki olosuhteet huomioiden. Vasta, kun poliisin voimakeinoja koskeva sääntely yhdessä sitä rajoittavien periaatteiden kanssa on punnittu keskenään, voidaan tehdä tarkempi tilannekohtainen arvio voimakeinojen käytön sallittavuudesta kussakin tilanteessa. Tämän vuoksi voimakeinojen käytön oikeudellisia rajoja ei ole yksiselitteistä jäsentää, joskin tiettyjä ohjesääntöjä on esitettävissä, joka käytännössä tarkoittaa poliisitoimintaa ohjaavien periaatteiden jäsentämistä ja niiden keskinäistä punnitsemista.
Suomessa poliisin voimakeinojen käyttöä koskeva lainsäädäntö on kehittynyt merkittävästi vuosikymmenten saatossa ja Suomen poliisilainsäädännön tilan voidaan katsoa olevan hyvällä tasolla ja asianmukaisesti järjestetty. On kuitenkin selvää, että poliisin toimintaa koskevan sääntelyn on muututtava muuttuvan maailman mukana myös tulevaisuudessa.
Tutkielmassa tutkimusmetodina käytetään lainopin menetelmää ja pyritään systematisoimaan voimakeinojen käyttöä koskevaa lainsäädäntöä analysoimalla oikeuskäytäntöä ja tutustumalla asianmukaisiin lakeihin, säädösvalmisteluasiakirjoihin ja oikeuskirjallisuuteen.
Poliisin voimakeinojen käytön arvioinnissa keskeisinä arviointikriteereinä ovat voimakeinojen tarpeellisuus sekä puolustettavuus. Tarpeellisuuden ja puolustettavuuden tarkemmaksi jäsentämiseksi tulee kiinnittää huomiota myös poliisin toimintaa säänteleviin periaatteisiin. Suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate ovat keskeisessä asemassa voimakeinojen käytön arvioinnissa. Lisäksi poliisin toiminnassa ja voimakeinojen käytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Poliisin voimakeinojen käyttöä tulee aina harkita tapauskohtaisesti tilanteen kaikki olosuhteet huomioiden. Vasta, kun poliisin voimakeinoja koskeva sääntely yhdessä sitä rajoittavien periaatteiden kanssa on punnittu keskenään, voidaan tehdä tarkempi tilannekohtainen arvio voimakeinojen käytön sallittavuudesta kussakin tilanteessa. Tämän vuoksi voimakeinojen käytön oikeudellisia rajoja ei ole yksiselitteistä jäsentää, joskin tiettyjä ohjesääntöjä on esitettävissä, joka käytännössä tarkoittaa poliisitoimintaa ohjaavien periaatteiden jäsentämistä ja niiden keskinäistä punnitsemista.
Suomessa poliisin voimakeinojen käyttöä koskeva lainsäädäntö on kehittynyt merkittävästi vuosikymmenten saatossa ja Suomen poliisilainsäädännön tilan voidaan katsoa olevan hyvällä tasolla ja asianmukaisesti järjestetty. On kuitenkin selvää, että poliisin toimintaa koskevan sääntelyn on muututtava muuttuvan maailman mukana myös tulevaisuudessa.