Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisedellytykset

Abstract

Tutkielmassa paneudutaan perintö- ja lahjaverolain 55-57 §:ssä säänneltyyn niin kutsuttuun sukupolvenvaihdoshuojennukseen ja erityisesti sen soveltamisedellytyksiin. Tutkimukseni tarkoituksena on pyrkiä määrittelemään mahdollisimman tarkasti ne puitteet, joissa huojennusta voidaan soveltaa ja hyödyntää osana listaamattoman osakeyhtiön sukupolvenvaihdosta. Yritysten sukupolvenvaihdoksia tapahtuu Suomessa vuosittain merkittävä määrä, ja niihin liittyvät kysymykset tulevat jossain vaiheessa ajankohtaiseksi jokaisen pitkään toimineen yrityksen kohdalla. Sukupolvenvaihdoshuojennus on keino helpottaa yrityksen siirtämistä sukupolvelta toiselle ja pyrkiä varmistamaan yritystoiminnan jatkuminen. Samalla se turvaa kuitenkin myös muiden intressitahojen odotuksia ja tarpeita, kuten esimerkiksi yhtiön työntekijöiden työpaikkojen säilymistä sekä yhtiön alihankkijoiden, liikekumppaneiden ja rahoittajien intressejä.

Tutkimuskysymykseeni vastaamiseksi olen perehtynyt laajaan määrään kotimaista oikeuskirjallisuutta sekä erityisesti sellaisia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, jotka osaltaan selventävät huojennuksen soveltamisedellytysten tulkintaan liittyviä rajanvetotilanteita. Aineiston pohjalta olen hahmotellut tarkasti niitä rajoja, joissa sukupolvenvaihdoshuojennusta on mahdollista soveltaa. Tutkimusmetodini on lainopillinen ja tulkitsen sekä systematisoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimuskohteeni ulkopuolelle rajautuvat muun muassa maatilojen sukupolvenvaihdokset, huojennuksen määrän laskeminen sekä huojennuksen soveltuminen listattujen yhtiöiden sukupolvenvaihdoksiin. Tutkimukseni tarkastelukulma on siten listaamattoman osakeyhtiön ja erityisesti sen liiketoiminnan jatkajan, jonka on oltava valmis sitoutumaan liiketoimintaan riittävän pitkäksi ajaksi, jotta hänellä olisi mahdollisuus hyötyä sukupolvenvaihdoshuojennuksesta.

Sukupolvenvaihdoshuojennus helpottaa huomattavalla tavalla yritysten sukupolvenvaihdoksia, sillä huojennuksen kautta saavutettu veroetu on merkittävä. Näin ollen osakeyhtiön intressissä on pyrkiä varmistumaan siitä, että huojennuksen soveltamisedellytykset täyttyvät niin siirtyvän liiketoiminnan luonteen, huojennuksen pyytämisen ajallisten rajojen kuin toiminnan jatkamiskriteerinkin osalta. Siirtyvän liiketoiminnan tulee olla luonteeltaan aktiivista elinkeinotoimintaa erotuksena esimerkiksi passiivisesta sijoitustoiminnasta tai arvopaperikaupasta. Sukupolvenvaihdoshuojennusta tulee lähtökohtaisesti pyytää aina ennen perintö- tai lahjaverotuksen toimittamista. Pyynnön tulee olla kirjallinen ja se on kannattavaa tehdä mahdollisimman selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, jotta tulkintaepäselvyyksiltä vältyttäisiin. Riittävänä osoituksena toiminnan jatkamiskriteerin täyttymisestä voidaan pitää sellaisia tilanteita, joissa verovelvollinen pystyy näyttämään toteen sen, että hän käyttää tosiasiallista päätösvaltaa yrityksessä. Tämä vaatimus ei täyty esimerkiksi silloin, jos toiminnasta luopuva taho pidättää itselleen äänioikeuden lahjoittamiinsa osakkeisiin, koska toiminnan jatkajalla ei tällöin ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon.

Yrityksen sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa korostuvat huolellinen suunnittelutyö, toimenpiteiden aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä valmius pitkäjänteiseen sitoutumiseen yhtiön toimintaan. Huolellisen suunnittelutyön avulla voidaan varmistua siitä, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisedellytykset täyttyvät ja että huojennusta voidaan siten soveltaa osana sukupolvenvaihdosta. Sukupolvenvaihdosprosessin suunnittelutyön ja toimenpiteiden aloittaminen varhaisessa vaiheessa lisäävät sukupolvenvaihdoksen liikkumavaraa. Pitkäjänteisen sitoutumisen avulla pystytään vaikuttamaan yhtäältä siihen, että huojennusta ei menetetä takautuvasti ja toisaalta myös yrityksen menestykseen laajemminkin.