Työnantajaorganisaatiossa itsenäistä määräysvaltaa käyttävän työntekijän oikeus palkkaturvaan
Laakso, Jenna (2022-05-24)
Työnantajaorganisaatiossa itsenäistä määräysvaltaa käyttävän työntekijän oikeus palkkaturvaan
(24.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248631
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248631
Tiivistelmä
Työntekijää on pidetty työoikeudellisessa sääntelyssä heikompana osapuolena, jonka asemaa ja etuja julkisen vallan tulee suojella. Kun työnantaja vahvempana osapuolena laiminlyö työsuhteesta johtuvan päävelvoitteensa, työntekijän palkanmaksu turvataan valtion varoin. Palkkaturvajärjestelmä on palkkaturvalakiin (866/1998) perustuva menettely, jonka tarkoituksena on turvata työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvat saatavat työnantajan maksukyvyttömyyden varalta.
Mikäli henkilö rajautuu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle, hän ei ole oikeutettu palkkaturvaan. Työnantajaorganisaatiossa itsenäistä määräysvaltaa käyttävät työntekijät saattavat myös rajautua työsopimuslain ulkopuolelle, mikäli työnantajan johto- ja valvontaoikeus ei toteudu tavalla, jota työsuhteelta edellytetään. Viime vuosikymmenien aikana työn tekemisen muodot ovat moninaistuneet ja muuttuneet, jonka seurauksena perinteisen työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan väliset erot ovat kaventuneet. Näiden välimaastoon sijoittuvien henkilöiden palkkaturvaoikeus on epäselvä, sillä työsopimuslaki ei sisällä yleistä säännöstä koskien itsenäistä määräysvaltaa käyttävää työntekijästä.
Tutkielman tavoitteena onkin arvioida, miten itsenäistä määräysvaltaa käyttävä työntekijä määritellään sekä millaista ja minkä asteista määräysvallan tulee olla, jotta henkilö rajautuu työsopimuslain soveltamisen ulkopuolelle. Tarkoituksena on hahmottaa työsuhteelle ominaisen epäitsenäisen aseman sekä sitä vastaan puhuvan itsenäisen määräysvallan keskinäistä suhdetta, ja sen merkitystä palkkaturvaan. Käytän tutkimuksessani pääosin lainopillista eli oikeusdogmaattista lähestymistapaa, jolla pyrin selvittämään voimassa olevan oikeuden sisältöä. Lisäksi olen haastatellut palkkaturvaviranomaisena toimivan Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristöministeriön toimihenkilöitä. Näin olen pystynyt muodostamaan tutkielmassani paremman kokonaiskuvan palkkaturvajärjestelmän toiminnasta.
Tutkielmani johtopäätös on, että työnantajan johto- ja valvontaoikeutta koskevan tunnusmerkin täyttymiselle on annettu liian suuri merkitys arvioidessa henkilön työoikeudellista asemaa. Arvioinnissa tulisi huomioida kaikki oikeussuhteen luonteeseen vaikuttavat tekijät sekä tehdä tätä koskeva ratkaisu kokonaisarvioinnilla. Annetun ratkaisun tulisi perustua erityisesti henkilön tosiasiallisiin työtehtäviin ja määräysvaltaan, ei niinkään muodolliseen asemaan tai yksittäisen tunnusmerkin täyttymiseen.
Mikäli henkilö rajautuu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle, hän ei ole oikeutettu palkkaturvaan. Työnantajaorganisaatiossa itsenäistä määräysvaltaa käyttävät työntekijät saattavat myös rajautua työsopimuslain ulkopuolelle, mikäli työnantajan johto- ja valvontaoikeus ei toteudu tavalla, jota työsuhteelta edellytetään. Viime vuosikymmenien aikana työn tekemisen muodot ovat moninaistuneet ja muuttuneet, jonka seurauksena perinteisen työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan väliset erot ovat kaventuneet. Näiden välimaastoon sijoittuvien henkilöiden palkkaturvaoikeus on epäselvä, sillä työsopimuslaki ei sisällä yleistä säännöstä koskien itsenäistä määräysvaltaa käyttävää työntekijästä.
Tutkielman tavoitteena onkin arvioida, miten itsenäistä määräysvaltaa käyttävä työntekijä määritellään sekä millaista ja minkä asteista määräysvallan tulee olla, jotta henkilö rajautuu työsopimuslain soveltamisen ulkopuolelle. Tarkoituksena on hahmottaa työsuhteelle ominaisen epäitsenäisen aseman sekä sitä vastaan puhuvan itsenäisen määräysvallan keskinäistä suhdetta, ja sen merkitystä palkkaturvaan. Käytän tutkimuksessani pääosin lainopillista eli oikeusdogmaattista lähestymistapaa, jolla pyrin selvittämään voimassa olevan oikeuden sisältöä. Lisäksi olen haastatellut palkkaturvaviranomaisena toimivan Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristöministeriön toimihenkilöitä. Näin olen pystynyt muodostamaan tutkielmassani paremman kokonaiskuvan palkkaturvajärjestelmän toiminnasta.
Tutkielmani johtopäätös on, että työnantajan johto- ja valvontaoikeutta koskevan tunnusmerkin täyttymiselle on annettu liian suuri merkitys arvioidessa henkilön työoikeudellista asemaa. Arvioinnissa tulisi huomioida kaikki oikeussuhteen luonteeseen vaikuttavat tekijät sekä tehdä tätä koskeva ratkaisu kokonaisarvioinnilla. Annetun ratkaisun tulisi perustua erityisesti henkilön tosiasiallisiin työtehtäviin ja määräysvaltaan, ei niinkään muodolliseen asemaan tai yksittäisen tunnusmerkin täyttymiseen.