Kokemuksia syöpäsairaan lapsen opettajana toimimisesta
Hirvinen, Oskar (2022-05-11)
Kokemuksia syöpäsairaan lapsen opettajana toimimisesta
(11.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248668
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248668
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien kokemuksia syöpäsairaan lapsen opettajana toimimisesta. Tutkimukseen osallistui viisi suomalaista luokanopettajaa, joiden oma oppilas sairastui syöpään joko kyseisen opettajan luokalla ollessaan tai jo ennen luokalla aloittamistaan. Tutkimusaineistona käytettiin haastatteluja. Haastatteluissa selvitettiin, miten opettajan työ muuttuu oppilaan syöpäsairauden myötä, millaista tukea opettaja saa tilanteessa ja millaisena opettaja kokee oman minäpystyvyytensä sekä jaksamisensa tilanteessa.
Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia laadullisiin menetelmiin tukeutuen, ja analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Litteroitua haastatteluaineistoa pienempiin osiin purkamalla sekä uudestaan luokittelemalla, yhdistelemällä ja tulkitsemalla muodostettiin opettajien kokemuksista esiin nousseita teemoja, joista jokainen kuvaa oleellisimpia havaintoja tutkittavasta aiheesta.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että opettajien työ koki runsaasti erilaisia muutoksia oppilaan syöpäsairauden myötä. Jokaisen opettajan tarina oli hieman erilainen, mutta esimerkiksi opetuskäytännöt, vaatimustaso sekä työn prioriteetit muuttuivat sairastuneen oppilaan suhteen. Opettajien tuli yhä enemmän keskittyä oppilaan sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Heistä kaikki myös kokivat minäpystyvyytensä hyväksi nimenomaan oppilaan sosiaalisten vertaissuhteiden tukemisessa. Opettajien saamassa tuessa ja moniammatillisessa yhteistyössä oppilaan psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa havaittiin puutteita. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan moniammatilliseen yhteistyöhön lapsen psyykkisen hyvinvoinnin turvaamisen ja edistämisen suhteen tulisi siis kouluissa panostaa enemmän ja järjestelmällisemmin.
Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia laadullisiin menetelmiin tukeutuen, ja analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Litteroitua haastatteluaineistoa pienempiin osiin purkamalla sekä uudestaan luokittelemalla, yhdistelemällä ja tulkitsemalla muodostettiin opettajien kokemuksista esiin nousseita teemoja, joista jokainen kuvaa oleellisimpia havaintoja tutkittavasta aiheesta.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että opettajien työ koki runsaasti erilaisia muutoksia oppilaan syöpäsairauden myötä. Jokaisen opettajan tarina oli hieman erilainen, mutta esimerkiksi opetuskäytännöt, vaatimustaso sekä työn prioriteetit muuttuivat sairastuneen oppilaan suhteen. Opettajien tuli yhä enemmän keskittyä oppilaan sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Heistä kaikki myös kokivat minäpystyvyytensä hyväksi nimenomaan oppilaan sosiaalisten vertaissuhteiden tukemisessa. Opettajien saamassa tuessa ja moniammatillisessa yhteistyössä oppilaan psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa havaittiin puutteita. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan moniammatilliseen yhteistyöhön lapsen psyykkisen hyvinvoinnin turvaamisen ja edistämisen suhteen tulisi siis kouluissa panostaa enemmän ja järjestelmällisemmin.