Lapsiperheiden tuen tarve koronapandemian aikana : Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä
Lehtimäki, Tanja (2022-05-31)
Lapsiperheiden tuen tarve koronapandemian aikana : Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä
(31.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248493
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248493
Tiivistelmä
Sosiaalityön pro-gradututkielmassani tarkastelen sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä siitä, miten koronapandemian poikkeusolot ovat vaikuttaneet lapsiperheiden hyvinvointiin. Tutkimukseni on laadullinen ja sen tarkoituksena on selvittää lapsiperheiden pandemian aikaisia tuen tarpeita, sekä niiden toteutumista. Tutkielmassani käsitellään teoreettista viitekehystä, keskeistä käsitteistöä ja aikaisempia tutkimuksia aiheesta. Viitekehykseni rakentuu koronapandemian, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin käsitteisiin.
Tutkielmani perustuu puolistrukturoituun teemahaastatteluun, joka koostui kolmesta ryhmähaastattelusta ja yhdestä yksilöhaastattelusta. Haastatteluihin osallistui Helsingin kaupungin palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköiden sosiaalityöntekijöitä. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä tutkimukseni toteutuksessa.
Aineiston perusteella koronapandemian aiheuttamat muutokset, kuten kotiin eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien rajoittaminen vaikuttivat perheisiin positiivisella ja negatiivisella tavalla. Kuormitustekijät liittyivät esimerkiksi tukiverkoston heikkenemiseen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä vanhempien kokemukseen yksinjäämisestä, koska he eivät saaneet tarpeeksi tukea tai apua palveluista. Hyvinvoivat perheet taas kokivat muutokset positiivisina.
Koronapandemia on vaikuttanut myös haitallisesti palvelujärjestelmään. Etävastaanottoja otettiin käyttöön ja kiireettömät hoidot ajettiin alas sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Päihde- ja mielenterveyspalveluita supistettiin ja siirryttiin etäyhteyksiin, joka oli haastavaa joillekin asiakasryhmille. Ohjaus palveluihin ruuhkautui, koska perusterveydenhuollon työntekijöitä siirrettiin muihin tehtäviin ja tämä vaikutti esimerkiksi lähetteiden määrien vähentymiseen. Parin vuoden sisällä on ehditty tehdä jo useita tutkimuksia koronapandemian vaikutuksista lapsiperheisiin eri näkökulmista. Tutkimukseni on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska koronapandemia on kriisi, joka väistämättä on vaikuttanut jokaiseen perheeseen sekä yksilö- että perhetasolla.
Tulokset osoittavat, että pandemian poikkeusolot ovat vaikuttaneet lapsiperheisiin monella tapaa, sekä lasten, nuorten että vanhempien kohdalla. Tutkimukseni tulosten mukaan kuntien tulisi jatkossa panostaa matalankynnyksen palveluihin, etenkin nuorten mielenterveyspalveluihin, parantamalla oppilashuollon resursseja ja mitoituksia, mutta myös lisätä perusterveydenhuollon osaamista mielenterveysongelmista.
Tutkielmani perustuu puolistrukturoituun teemahaastatteluun, joka koostui kolmesta ryhmähaastattelusta ja yhdestä yksilöhaastattelusta. Haastatteluihin osallistui Helsingin kaupungin palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköiden sosiaalityöntekijöitä. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä tutkimukseni toteutuksessa.
Aineiston perusteella koronapandemian aiheuttamat muutokset, kuten kotiin eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien rajoittaminen vaikuttivat perheisiin positiivisella ja negatiivisella tavalla. Kuormitustekijät liittyivät esimerkiksi tukiverkoston heikkenemiseen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä vanhempien kokemukseen yksinjäämisestä, koska he eivät saaneet tarpeeksi tukea tai apua palveluista. Hyvinvoivat perheet taas kokivat muutokset positiivisina.
Koronapandemia on vaikuttanut myös haitallisesti palvelujärjestelmään. Etävastaanottoja otettiin käyttöön ja kiireettömät hoidot ajettiin alas sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Päihde- ja mielenterveyspalveluita supistettiin ja siirryttiin etäyhteyksiin, joka oli haastavaa joillekin asiakasryhmille. Ohjaus palveluihin ruuhkautui, koska perusterveydenhuollon työntekijöitä siirrettiin muihin tehtäviin ja tämä vaikutti esimerkiksi lähetteiden määrien vähentymiseen. Parin vuoden sisällä on ehditty tehdä jo useita tutkimuksia koronapandemian vaikutuksista lapsiperheisiin eri näkökulmista. Tutkimukseni on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska koronapandemia on kriisi, joka väistämättä on vaikuttanut jokaiseen perheeseen sekä yksilö- että perhetasolla.
Tulokset osoittavat, että pandemian poikkeusolot ovat vaikuttaneet lapsiperheisiin monella tapaa, sekä lasten, nuorten että vanhempien kohdalla. Tutkimukseni tulosten mukaan kuntien tulisi jatkossa panostaa matalankynnyksen palveluihin, etenkin nuorten mielenterveyspalveluihin, parantamalla oppilashuollon resursseja ja mitoituksia, mutta myös lisätä perusterveydenhuollon osaamista mielenterveysongelmista.