Kerronnan makrorakenteet kouluikäisillä lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö
Paju, Jenni (2022-05-30)
Kerronnan makrorakenteet kouluikäisillä lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö
(30.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248583
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248583
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa pyrittiin selvittämään, kuinka kouluikäisten lasten, joilla on kehityksellinen kielihäiriö (DLD), ja tyypillisesti kehittyvien (TD) samanikäisten lasten kerronnan makrorakenteet eroavat toisistaan. Kerronnan makrotasolla tarkoitetaan kertomusten tiedollisen sisällön organisoitumista ja yhtenäisyyttä. Makrorakenteiden hallintaa tutkittiin kolmesta näkökulmasta: tuottavatko kielihäiriöiset lapset rakenteeltaan heikompia tarinoita eli vähemmän ilmaisuja tarinoissaan, ovatko heidän episodirakenteensa yksinkertaisempia ja tuottavatko he vähemmän mielentilailmauksia kuin tyypillisesti kehittyneet lapset. Hypoteesina oli, että kielihäiriöryhmän lasten tarinoiden rakenne olisi heikompi, episodien kompleksisuus yksinkertaisempaa ja mielentilailmausten käyttö vähäisempää kuin tyypillisesti kehittyvillä lapsilla.
Tutkielman aineisto kerättiin osana Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksen NeuroTalk – Kielen ja puheen kehityksen mekanismit -tutkimusprojektia. Koehenkilöt olivat 7–10-vuotiaita suomenkielisiä lapsia, jotka olivat osallistuneet Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella toteutettavaan Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimukseen. DLD-lasten (n = 18) ja TD-lasten (n = 31) kerronnan makrorakenteita tutkittiin Jussi-nimisen uudelleenkerrontatehtävän avulla. Koehenkilöiden suoriutumista verrattiin pisteyttämällä heidän kertomuksensa kokonaisrakenteen, episodien kompleksisuuden ja mielentilailmausten käytön mukaan.
Havaittiin, että DLD-lapset suoriutuivat TD-lapsia heikommin kaikilla kerronnan makrotason mittareilla. Ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero kokonaisrakenteessa eli ilmaisujen kokonaismäärässä, episodien kompleksisuudessa ja mielentilailmausten käytössä. Tutkielman havainnot vahvistivat useista tutkimuksista saatuja tuloksia, joiden mukaan kehityksellisessä kielihäiriössä kerronnan tiedollisen sisällön organisointi ja yhtenäisyys on heikentynyttä. Kuitenkin etenkin mielentilailmausten käytön osalta on saatu myös ristiriitaisia tutkimustuloksia. Jatkotutkimusta tarvitaankin erityisesti kielihäiriöisten mielentilailmausten käytön kehittymisestä ja siitä, vastaako se enemmän autististen lasten ja nuorten mielentilailmausten käyttöä kuin tyypillisesti kehittyneiden.
Tutkielman aineisto kerättiin osana Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksen NeuroTalk – Kielen ja puheen kehityksen mekanismit -tutkimusprojektia. Koehenkilöt olivat 7–10-vuotiaita suomenkielisiä lapsia, jotka olivat osallistuneet Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella toteutettavaan Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimukseen. DLD-lasten (n = 18) ja TD-lasten (n = 31) kerronnan makrorakenteita tutkittiin Jussi-nimisen uudelleenkerrontatehtävän avulla. Koehenkilöiden suoriutumista verrattiin pisteyttämällä heidän kertomuksensa kokonaisrakenteen, episodien kompleksisuuden ja mielentilailmausten käytön mukaan.
Havaittiin, että DLD-lapset suoriutuivat TD-lapsia heikommin kaikilla kerronnan makrotason mittareilla. Ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero kokonaisrakenteessa eli ilmaisujen kokonaismäärässä, episodien kompleksisuudessa ja mielentilailmausten käytössä. Tutkielman havainnot vahvistivat useista tutkimuksista saatuja tuloksia, joiden mukaan kehityksellisessä kielihäiriössä kerronnan tiedollisen sisällön organisointi ja yhtenäisyys on heikentynyttä. Kuitenkin etenkin mielentilailmausten käytön osalta on saatu myös ristiriitaisia tutkimustuloksia. Jatkotutkimusta tarvitaankin erityisesti kielihäiriöisten mielentilailmausten käytön kehittymisestä ja siitä, vastaako se enemmän autististen lasten ja nuorten mielentilailmausten käyttöä kuin tyypillisesti kehittyneiden.