Maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa : Diskurssianalyysi maahanmuuttajiin liittyvistä puhetavoista perusopetuksen opetussuunnitelmassa
Hagman, Riku; Soisalo, Tomas (2022-05-10)
Maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa : Diskurssianalyysi maahanmuuttajiin liittyvistä puhetavoista perusopetuksen opetussuunnitelmassa
(10.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349300
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349300
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tehdä näkyväksi, millaisia puhetapoja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käytetään puhuttaessa maahanmuuttajien oppimisen tukemisesta ja kulttuurisesta moninaisuudesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia subjektipositioita maahanmuuttajille tuotetaan. Opetussuunnitelman toimiessa poliittisena asiakirjana on tärkeää tutkia, millaisia sosiaalisia käytäntöjä ja arvoja siinä tuotetaan. Asiakirjana se vaikuttaa suoraan opetushenkilöstöön ja oppilaisiin. Tutkimus tehtiin osana kansainvälistä ”Teaching that Matters for Migrant Students” (TEAMS) -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on selvittää keinoja ymmärtää maahanmuuttajien kotoutumista Skotlannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Hanke vastaa kiireelliseen tarpeeseen ymmärtää koulujen haasteita ja mahdollisuuksia maahanmuuttajien lisääntyviin määriin luokkahuoneissa.
Tutkimuksen aineistona oli Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Aineistoa lähestyttiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä diskurssianalyysin menetelmin, jolloin analysoitava aihe nähtiin todellisuutta rakentavaksi tekijäksi. Diskurssit ymmärrettiin tässä tutkimuksessa puhetavoiksi, joista on löydettävissä yhtenäisiä piirteitä puheen tuottamien merkitysten suhteen. Diskurssianalyysin tarkoituksena ei ollut tehdä tilastollisia yleistyksiä, vaan pyrkiä ymmärtämään ja kuvaamaan käsiteltävää aihetta. Analyysi lähestyi tutkittavaa aihetta miten-tyyppisillä kysymyksillä. Diskurssianalyysin avulla pyrimme nostamaan esille sellaisia seikkoja, joita ei olisi löydettävissä ilman kriittistä analyysiä.
Diskurssianalyysin pohjalta muodostettiin diskurssit, jotka jaettiin kolmeen osaan: toteavaan, kehottavaan ja epävarmaan diskurssiin. Toteavan diskurssin tunnuspiirteenä oli opetussuunnitelman varma puhe, jolloin se pyrki ohittamaan sosiaalisen konstruktion luonteen toteamalla asiat vain jonkin kaltaisina. Kehottavan diskurssin tunnuspiirteitä olivat nesessiivi-rakenteen käyttö ilmaistaessa asiantilan välttämättömyyttä sekä korkeampaan puhujakategoriaan viittaaminen. Epävarmassa diskurssissa taas käytettiin sanastoa, joka loi toiminnalle eri mahdollisuuksia, jolloin se oli modaalisesti epävarmaa.
Opetussuunnitelma sisälsi eniten toteavan diskurssin puhetta, jossa puhe oli varmaa. Lisäksi se piiloutui usein passiivin taakse jättäen tekijät implisiittisiksi. Kehottavassa diskurssissa opetussuunnitelma nojautui toisinaan myös lakiin perustellen näkemyksiä oikeasta tavasta toimia. Epävarmassa diskurssissa taas jätettiin lukijalle vastuu toiminnan toteuttamisesta tai loppuun saattamisesta. Maahanmuuttajista puhuttaessa käytettiin heistä kaikissa diskursseissa useita eri termejä, joita ei määritelty erikseen. Tutkimus antaa tietoa opetussuunnitelman valta-asemasta, jotta ymmärrettäisiin paremmin, minkälaista retoriikkaa siinä käytetään. Tutkimus lisää tietoutta keskustelusta maahanmuuttajien ympärillä. Jokainen diskursseja tarkasteleva opetussuunnitelmatutkimus asettuu historialliseen aikajanaan peilaamalla aikaisempaa puhetta, mutta samalla se tuottaa myös itse uusia diskursseja.
Tutkimuksen aineistona oli Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Aineistoa lähestyttiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä diskurssianalyysin menetelmin, jolloin analysoitava aihe nähtiin todellisuutta rakentavaksi tekijäksi. Diskurssit ymmärrettiin tässä tutkimuksessa puhetavoiksi, joista on löydettävissä yhtenäisiä piirteitä puheen tuottamien merkitysten suhteen. Diskurssianalyysin tarkoituksena ei ollut tehdä tilastollisia yleistyksiä, vaan pyrkiä ymmärtämään ja kuvaamaan käsiteltävää aihetta. Analyysi lähestyi tutkittavaa aihetta miten-tyyppisillä kysymyksillä. Diskurssianalyysin avulla pyrimme nostamaan esille sellaisia seikkoja, joita ei olisi löydettävissä ilman kriittistä analyysiä.
Diskurssianalyysin pohjalta muodostettiin diskurssit, jotka jaettiin kolmeen osaan: toteavaan, kehottavaan ja epävarmaan diskurssiin. Toteavan diskurssin tunnuspiirteenä oli opetussuunnitelman varma puhe, jolloin se pyrki ohittamaan sosiaalisen konstruktion luonteen toteamalla asiat vain jonkin kaltaisina. Kehottavan diskurssin tunnuspiirteitä olivat nesessiivi-rakenteen käyttö ilmaistaessa asiantilan välttämättömyyttä sekä korkeampaan puhujakategoriaan viittaaminen. Epävarmassa diskurssissa taas käytettiin sanastoa, joka loi toiminnalle eri mahdollisuuksia, jolloin se oli modaalisesti epävarmaa.
Opetussuunnitelma sisälsi eniten toteavan diskurssin puhetta, jossa puhe oli varmaa. Lisäksi se piiloutui usein passiivin taakse jättäen tekijät implisiittisiksi. Kehottavassa diskurssissa opetussuunnitelma nojautui toisinaan myös lakiin perustellen näkemyksiä oikeasta tavasta toimia. Epävarmassa diskurssissa taas jätettiin lukijalle vastuu toiminnan toteuttamisesta tai loppuun saattamisesta. Maahanmuuttajista puhuttaessa käytettiin heistä kaikissa diskursseissa useita eri termejä, joita ei määritelty erikseen. Tutkimus antaa tietoa opetussuunnitelman valta-asemasta, jotta ymmärrettäisiin paremmin, minkälaista retoriikkaa siinä käytetään. Tutkimus lisää tietoutta keskustelusta maahanmuuttajien ympärillä. Jokainen diskursseja tarkasteleva opetussuunnitelmatutkimus asettuu historialliseen aikajanaan peilaamalla aikaisempaa puhetta, mutta samalla se tuottaa myös itse uusia diskursseja.