Vuosi äitiyttä ilman lasta : narratiivinen tutkimus äitiyden kokemuksista lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana
Niemeläinen, Essi (2022-05-12)
Vuosi äitiyttä ilman lasta : narratiivinen tutkimus äitiyden kokemuksista lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana
(12.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349336
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349336
Tiivistelmä
Äitiys on identiteetti, yksilöllinen kokemus sekä yhteiskunnallisesti rakentunut instituutio. Äitinä olemisen tapoja tuotetaan ja uudistetaan äitien omalla toiminnalla. Keskeistä äitiydessä on lapsen ja äidin välinen kiintymyssuhde, joka edesauttaa lasta pysymään hengissä. Lapsi voi kuolla ennen vanhempaansa. Tällöin äidin elämä jakautuu aikaan ennen lapsen kuolemaa ja lapsen kuoleman jälkeen. Äiti joutuu lapsen kuoleman jälkeisessä ajassa käymään läpi raskaan kriisi- ja suruprosessin, joka ei surun osalta lopu välttämättä koskaan. Lisäksi äiti joutuu pohtimaan omaa rooliaan elämässä uudestaan sekä luopumaan tavanomaisesta äidin ja lapsen välisestä kiintymyssuhteesta.
Tässä pro gradu -tutkielmassa olen narratiivisen analyysin keinoin tutkinut äitiyden kokemuksia niin yksilöllisen kuin institutionaalisen äitiyden kokemusten tasolla lapsen kuoleman jälkeisen vuoden aikana. Lisäksi olen tutkinut äidin kokemusta suhteestaan kuolleeseen lapseensa. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esiin lapsensa menettäneiden äitien kokemuksia äitiydestään ja sen avulla lisätä tietoa lapsensa menettäneen äidin kohtaamisen sensitiivisyydestä.
Tutkimukseni aineistona toimi neljän lapsensa kuoleman kokeneen äidin kirjoittamat blogikirjoitukset lapsen ensimmäisen kuolinvuoden ajalta. Tekstiaineistoa analysoin narratiivisen analyysin keinoin. Jäsensin aineistosta seitsemän äitiyden kokemuksiin pohjautuvaa tyyppitarinaa, joiden pohdinnassa hyödynsin äitiyteen, suruun ja kriisiin sekä lapsen kuolemaan liittyvää teoreettista viitekehystä. Analyysin perusteella lapsensa kuoleman kokeneet äidit identifioivat itsensä äideiksi lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana. Äidit eivät halunneet tulla leimautuneiksi kuolleiden lasten äiteinä. Äitiydelle asetettujen odotusten ja vaatimusten havaittiin vaikuttavan äiteihin vielä lapsen kuoleman jälkeenkin. Äideillä oli erilaisia äitiyden toteuttamisen tapoja lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana ja äitien kokema suhde menehtyneeseen lapseen näyttäytyi tyyppitarinoissa pohjautuvan selkeästi jatkuvan kiintymyssuhteen ja muistosuhteen teorioihin.
Tässä pro gradu -tutkielmassa olen narratiivisen analyysin keinoin tutkinut äitiyden kokemuksia niin yksilöllisen kuin institutionaalisen äitiyden kokemusten tasolla lapsen kuoleman jälkeisen vuoden aikana. Lisäksi olen tutkinut äidin kokemusta suhteestaan kuolleeseen lapseensa. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esiin lapsensa menettäneiden äitien kokemuksia äitiydestään ja sen avulla lisätä tietoa lapsensa menettäneen äidin kohtaamisen sensitiivisyydestä.
Tutkimukseni aineistona toimi neljän lapsensa kuoleman kokeneen äidin kirjoittamat blogikirjoitukset lapsen ensimmäisen kuolinvuoden ajalta. Tekstiaineistoa analysoin narratiivisen analyysin keinoin. Jäsensin aineistosta seitsemän äitiyden kokemuksiin pohjautuvaa tyyppitarinaa, joiden pohdinnassa hyödynsin äitiyteen, suruun ja kriisiin sekä lapsen kuolemaan liittyvää teoreettista viitekehystä. Analyysin perusteella lapsensa kuoleman kokeneet äidit identifioivat itsensä äideiksi lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana. Äidit eivät halunneet tulla leimautuneiksi kuolleiden lasten äiteinä. Äitiydelle asetettujen odotusten ja vaatimusten havaittiin vaikuttavan äiteihin vielä lapsen kuoleman jälkeenkin. Äideillä oli erilaisia äitiyden toteuttamisen tapoja lapsen ensimmäisen kuolinvuoden aikana ja äitien kokema suhde menehtyneeseen lapseen näyttäytyi tyyppitarinoissa pohjautuvan selkeästi jatkuvan kiintymyssuhteen ja muistosuhteen teorioihin.