Enemmistön ehdoilla : Mono- ja heteronormatiivisuutta rakentavat diskurssit Väestöliiton Perhebarometreissa 2009–2016
Hänninen, Pihla (2022-06-02)
Enemmistön ehdoilla : Mono- ja heteronormatiivisuutta rakentavat diskurssit Väestöliiton Perhebarometreissa 2009–2016
(02.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349348
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062349348
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa sitä, miten monogaamisuuden ja heteroseksuaalisuuden ensisijaista ja normatiivista asemaa eli mono- ja heteronormatiivisuutta tuotetaan Väestöliiton parisuhdeaiheisissa Perhebarometreissa. Tutkimukseni teoreettinen tausta perustuu queer-teoreettiseen tutkimusperinteeseen, joka kritisoi, haastaa ja purkaa yhteiskunnallista mono- ja heteronormatiivisuutta.
Pääasiallinen aineistoni koostuu kolmesta Väestöliiton Perhebarometrista vuosilta 2009–2016 ja hyödynnän analyysissani myös muita Väestöliiton materiaaleja. Lähiluen aineistoani kriittisesti ja tutkin diskurssianalyysin avulla sitä, miten hetero- ja mononormatiivisuutta tuotetaan aineistossa.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Näkyykö Väestöliiton Perhebarometreissa mononormatiivisuutta ja jos näkyy, miten se ilmenee? Näkyykö Väestöliiton Perhebarometreissa heteronormatiivisuutta ja jos näkyy, miten se ilmenee?
Analyysini perusteella aineistossa on havaittavissa puhetapoja, jotka rakentavat ja uusintavat heteronormatiivista ja mononormatiivista diskurssia. Tunnistamiani mononormatiivisuutta tuottavia puhetapoja ovat parisuhdeliukuportaat, yhden kumppanin maksimi, parisuhteen hoivamonopoli, kunniallinen parisuhdeseksi, nollasummapeli, terapeuttinen parisuhdeolento ja pariutumispakko. Heteronormatiivisuutta tuottavia diskursseja taas ovat yhdyntäkeskeinen seksikäsitys, häivytetty biseksuaalisuus ja heteroseksuaaliset parisuhdemarkkinat. Lisäksi aineistossa rakentuvat myös seksuaalisesti kunniallisen ja normaalin monosuhteisen subjektin ja toiseutetun vähemmistökoristeen subjektipositiot. Aineistossa ilmenee siis sekä mono- että heteronormatiivisuutta, mutta tulkinta ei ole yksiselitteinen, vaan siitä on löydettävissä myös toisin tulkitsemisen mahdollisuuksia, jotka tekevät mahdolliseksi sekä monisuhteisuuden että samaan sukupuoleen kohdistuvan halun olemassaolon.
Suhteiden ja seksuaalisuuksien moninaisuuden huomioiminen tutkimuksessa kehittäisi tutkimuksen queerkompetenssia eli taitoa nähdä heteroseksuaalisuuden rinnalla muitakin vaihtoehtoja. Queerkompetenssin lisäämisellä voisi olla myönteisiä yhteiskunnallisia seurauksia esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvan stigman, ennakkoluulojen ja syrjinnän aiheuttaman vähemmistöstressin vähenemisen muodossa.
Pääasiallinen aineistoni koostuu kolmesta Väestöliiton Perhebarometrista vuosilta 2009–2016 ja hyödynnän analyysissani myös muita Väestöliiton materiaaleja. Lähiluen aineistoani kriittisesti ja tutkin diskurssianalyysin avulla sitä, miten hetero- ja mononormatiivisuutta tuotetaan aineistossa.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Näkyykö Väestöliiton Perhebarometreissa mononormatiivisuutta ja jos näkyy, miten se ilmenee? Näkyykö Väestöliiton Perhebarometreissa heteronormatiivisuutta ja jos näkyy, miten se ilmenee?
Analyysini perusteella aineistossa on havaittavissa puhetapoja, jotka rakentavat ja uusintavat heteronormatiivista ja mononormatiivista diskurssia. Tunnistamiani mononormatiivisuutta tuottavia puhetapoja ovat parisuhdeliukuportaat, yhden kumppanin maksimi, parisuhteen hoivamonopoli, kunniallinen parisuhdeseksi, nollasummapeli, terapeuttinen parisuhdeolento ja pariutumispakko. Heteronormatiivisuutta tuottavia diskursseja taas ovat yhdyntäkeskeinen seksikäsitys, häivytetty biseksuaalisuus ja heteroseksuaaliset parisuhdemarkkinat. Lisäksi aineistossa rakentuvat myös seksuaalisesti kunniallisen ja normaalin monosuhteisen subjektin ja toiseutetun vähemmistökoristeen subjektipositiot. Aineistossa ilmenee siis sekä mono- että heteronormatiivisuutta, mutta tulkinta ei ole yksiselitteinen, vaan siitä on löydettävissä myös toisin tulkitsemisen mahdollisuuksia, jotka tekevät mahdolliseksi sekä monisuhteisuuden että samaan sukupuoleen kohdistuvan halun olemassaolon.
Suhteiden ja seksuaalisuuksien moninaisuuden huomioiminen tutkimuksessa kehittäisi tutkimuksen queerkompetenssia eli taitoa nähdä heteroseksuaalisuuden rinnalla muitakin vaihtoehtoja. Queerkompetenssin lisäämisellä voisi olla myönteisiä yhteiskunnallisia seurauksia esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvan stigman, ennakkoluulojen ja syrjinnän aiheuttaman vähemmistöstressin vähenemisen muodossa.