Sanaston erot yksikielisten suomea ja kaksikielisten suomea ja ruotsia puhuvien lasten välillä tarinankerrontatehtävässä

Abstract

Kaksikielisyys on yleistä, ja arvioiden mukaan jopa kolmannes maailman väestöstä puhuu päivittäin kahta tai useampaa kieltä. Suomessa on kaksi kansalliskieltä, ja suomalaisista noin 5 prosenttia puhuu ruotsia äidinkielenään. Kokonaisuudessaan kaksikielisyys on kasvava ilmiö – äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien lasten määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut huomattavasti, ja kaksikielisten lasten määrä myös puheterapiavastaanotoilla on kasvusuunnassa. Sanaston eroista yksi- ja kaksikielisten välillä on kuitenkin melko vähän tutkimusta, varsinkin suomen ja ruotsin osalta. Yksi- ja kaksikielisten käyttämän sanaston eroista saatavaa tietoa voitaisiinkin hyödyntää esimerkiksi puheterapeuttista arviointia tai kuntoutusta suunniteltaessa. Lisäksi tietoa voitaisiin käyttää puheen sujuvuuden tutkimuksessa, sillä puhuja saattaa käyttää itselleen helpompia sanoja sujumattomuuksia aiheuttavien sanojen sijasta, ja siksi sujumattomuuksien määrän lisäksi olisi hyvä huomioida käytetyn sanaston yleisyys ja monipuolisuus.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yksikielisten suomea puhuvien ja samanaikaisesti kaksikielisten suomea ja ruotsia puhuvien suomalaislasten sanaston monipuolisuudessa sekä käytettyjen sanojen yleisyydessä eroja, ja jos on, millaisia. Tämä tutkimus on osa Speech disfluencies in bilingual speakers (Sibils) -tutkimusprojektia, jossa tarkastellaan yksi- ja kaksikielisten lasten puheen sujumattomuuksia. Tutkimus toteutettiin vertailemalla 24 yksikielistä ja 20 kaksikielistä 6‒11-vuotiasta lasta. Tutkittavia pyydettiin kertomaan tarina kuvakirjan kuvien pohjalta. Tarinoissa käytetyn sanaston monipuolisuutta tarkasteltiin Guiraudin indeksin sekä edistyneen Guiraudin indeksin avulla, ja sanojen yleisyyttä tutkittiin tarkastelemalla tarinoissa esiintyneiden sanojen esiintymistiheyksiä korpuksessa.

Tutkimuksen tulosten perusteella yksikieliset lapset käyttivät merkitsevästi enemmän harvinaisia sanoja kuin kaksikieliset, ja kaksikieliset käyttivät merkitsevästi enemmän yleisiä sanoja kuin yksikieliset. Yksi- ja kaksikielisten lasten käyttämien sanastojen monipuolisuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Suomen kielen hyvä taitotaso kaksikielisten suomea ja ruotsia puhuvien suomalaisten keskuudessa saattaa vaikuttaa siihen, että sanaston monipuolisuudessa ei ollut eroja, mutta erot suomenkielisen syötteen määrässä saattavat silti vaikuttaa sanaston yleisyyden osalta löytyneihin eroihin.