Luokanopettajien kokemuksia työajan jakautumisesta ja riittävyydestä sekä työajan heijastumisesta työhyvinvointiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin luokanopettajien kokemuksia työajasta ja sen heijastumisesta työhyvinvointiin. Tutkimuksessa selvitettiin, miten luokanopettajat jakavat oman työaikansa ja miten he kokevat sen riittävän työtehtävistä suoriutumiseen. Työajan riittävyydessä tarkasteltiin erityisesti niitä asioita, joihin työaika riitti ja niitä, joihin työajan ei koettu riittävän. Lisäksi haluttiin selvittää, miten luokanopettajat kokivat työajan heijastuvan työhyvinvointiin.

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää luokanopettajaa eri puolilta Suomea. Haastateltavat työskentelivät alakoulun eri luokka-asteilla ja heillä oli eri pituiset työurat takanaan. Haastattelut toteutettiin käyttäen puolistrukturoitua haastattelurukoa, jossa oli kysymyksiä haastateltavien työajasta, sen jakautumisesta, työajan riittävyydestä ja työhyvinvoinnista. Haastatteluista saatu aineisto käsiteltiin hyödyn-tämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tässä tutkimuksessa haastateltavien työaika jakautui viiteen alaluokkaan: oppitunteihin, oppituntien suunnitteluun, valmisteluun ja arviointiin, yhteissuunnitteluaikaan, yhteistyöhön huoltajien kanssa sekä suunnittelu- ja koulutuspäiviin. Tätä jakautumista verrattiin opetusvelvollisuustyöajan viralliseen jakautumiseen. Opetusvelvollisuustyöajassa yhteistyö huoltajien kanssa on osa yhteissuunnitteluaikaa, mutta tämän tutkimuksen haastateltavat eivät laskeneet yhteistyön huoltajien kanssa kuuluvan yhteissuunnitteluaikaan. Lisäksi jokainen tämän tutkimuksen haastateltavista totesi, ettei työaika riitä työtehtävistä suoriutumiseen, sillä työaikaa on oman työhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta myös rajattava. Haastateltavat kertoivat, että työajan riittämättö-myys vaikuttaa erityisesti siihen, etteivät he pysty toteuttamaan oppitunteja niin laadukkaasti ja monipuolisesti kuin he haluaisivat. Nykyinen opetusvelvollisuus työaika ei siis välttämättä vastaa luokanopettajan työnkuvaa riittävän hyvin.

Tässä tutkimuksessa työaika heijastui työhyvinvointiin kolmessa alaluokassa, jotka olivat työajan rajaaminen, työajan joustavuus ja yhteisopettajuus. Haastateltavien mukaan töitä on niin paljon, että oman työhyvinvoinnin säilymiseksi työaikaa on rajattava. Luokanopettajien työaika koettiin niin vaihtelevaksi, että joustavuus työssä nähtiin hyvänä asiana. Täysin rajattu työaika ei siis välttämättä sopisi luokanopettajille. Myös yhteisopettajuuden nähtiin parantavan työhyvinvointia, sillä työmäärä ja vastuu jakautuu yhden opettajan sijaan kahdelle. Tällöin myös yhden opettajan työaika pienenee. Johtopäätöksenä tämän tutkimuksen perusteella luokanopettajien työaikamallia tulisi siis kehittää niin, ettei se olisi liian rajattua, mutta siinä huomioitaisi kaikki luokanopettajan työhön kuluvat tunnit. Lisäksi työaikamallissa tulisi huomioida yhteisopettajuus ja työaikamallin tulisi kannustaa opettajia yhteisopettajuuden toteuttamiseen.