Röntgenhoitajien magneettikuvantamiseen liittyvä osaaminen heidän itsensä arvioimana

Abstract

Röntgenhoitajien osaaminen on edellytys laadukkaille ja turvallisille kuvantamispalveluille. Magneettitutkimusten kysynnän jatkuva lisääntyminen ja teknologian kehittyminen on haastanut röntgenhoitajien osaamista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata röntgenhoitajien magneettikuvantamiseen liittyvää osaamista heidän itsensä arvioimana sekä selvittää osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa oli kuvaileva poikkileikkausasetelma. Tutkimukseen osallistui yhteensä 109 magneettikuvantamisen parissa työskentelevää röntgenhoitajaa viidestä eri sairaanhoitopiiristä. Aineistonkeruumenetelmänä oli tätä tutkimusta varten laadittu kysely, jolla mitattiin röntgenhoitajien itsearvioitua osaamista seuraavilla osa-alueilla: turvallisuusosaaminen, tutkimuksen suorittamiseen liittyvä osaaminen, potilaan hoitoon ja kohtaamiseen liittyvä osaaminen sekä terveydenhuollon toimintaympäristöön liittyvä osaaminen. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Röntgenhoitajat arvioivat osaamisensa kaikilla osa-alueilla erittäin hyvälle tasolle. Korkeimmalle tasolle he arvioivat osaamisensa turvallisuuden osa-alueella ja alhaisimmalle tasolle tutkimuksen suorittamiseen liittyvällä osa-alueella. Taustatekijöistä osaamiseen olivat tilastollisesti merkitsevimmin yhteydessä magneettikuvantamiseen liittyvään täydennyskoulutukseen osallistuminen. Myös pidempi työkokemus magneettikuvantamisesta lisäsi osaamista kaikilla osaamisen osa-alueilla. Tulosten perusteella voidaan todeta, että röntgenhoitajien magneettikuvantamiseen liittyvä osaaminen oli erittäin hyvällä tasolla, eikä puutteita osaamisessa tullut ilmi. Magneettikuvantamiseen liittyvään täydennyskoulutukseen osallistuminen lisäsi itsearvioitua osaamista kaikilla osa-aluilla, joten täydennyskoulutuksen mahdollisuuksiin ja niiden tarkoituksenmukaisiin sisältöihin tulee kiinnittää huomiota. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää röntgenhoitajien osaamisen arvioinnissa, koulutuksen kehittämisessä, uusien työntekijöiden perehdytyksessä sekä täydennyskoulutuksen suunnittelussa.

The competence of radiographers is a prerequisite for high-quality and safe imaging services. The increasing demand of magnetic resonance imaging (MRI) examinations and the development of technology have challenged the competence of radiographers. The purpose of this study was to describe the radiographers’ self-assessed competence in MRI. The aim was to generate the current competence of radiographers working on magnetic resonance imaging and determine factors related to the competence. This study had a descriptive cross-sectional study design. The sample (n=109) consisted of radiographers from five different hospital districts working on MRI. The data was collected by a web-based survey, developed for this study. Questionnaire measured radiographers’ self-assessed competence in MRI. Competence was measured in the following areas: safety competence, competence in conducting the MRI examination, patient care and patient education competence and competence related to the operating environment in health care services. The data was analyzed using descriptive statistical methods. Radiographers’ self-assessed competence was at very good level in all areas. To the highest level, radiographers assessed safety competence and the lowest level the competence related to conducting the examination. Among the background factors, competence was the most significantly related to participation in continuing education related to magnetic resonance imaging. In addition, work experience in magnetic resonance imaging increased competence in all areas. According to the results the competence of radiographers in magnetic resonance imaging was at very good level, and the lack of knowledge were not found. Participation in continuing education related to MRI increased self-assessed competence in all areas, so attention should be given to the possibilities of continuing education and their appropriate content. The results of this study can be used in the evaluation of the competence of radiographers, the development of training, the induction of new employees and the planning of continuing education.