The association of COVID-19 restriction measures and postpartum depressive symptoms among mothers with preterm infants in Estonian NICUs
Tuura, Kirsi (2022-06-23)
The association of COVID-19 restriction measures and postpartum depressive symptoms among mothers with preterm infants in Estonian NICUs
(23.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062750078
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062750078
Tiivistelmä
Several studies have reported increased mental health issues among women around childbirth during the COVID-pandemic. Having a newborn admitted to a neonatal intensive care unit (NICU) can take an extreme toll on the parents. It is known that NICU families are at greater risk of stress, anxiety and depression. During the COVID-19 pandemic many hospitals changed their policies regarding labor, delivery, pre- and postnatal care and visitations. Much concern has been raised that the added stress related to COVID-pandemic restrictions may negatively affect the psychosocial health of NICU mothers. The aim of this study was to map COVID-19 restriction measures in Estonian NICUs and to assess whether the restriction measures were associated with postpartum depressive symptoms of the mothers.
The study was a comparative cohort study. The pre-pandemic cohort data was collected in 2018-2019 and the pandemic cohort data was collected between March and July 2021. Participants of this study were mothers of preterm infants born before 35 gestational weeks. Overall, 109 mothers were included in the study: 54 in the pre-pandemic cohort and 55 in the pandemic cohort. Depressive symptoms were measured at discharge using Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS). Each participating unit kept a restriction log during the pandemic.
All units had some COVID-19 related restrictions in place during the entire data collection period. However, the results of the restriction mapping showed that the units adopted the infectious disease guidelines differently. At the beginning of data collection, half of the participating units limited fathers’ presence in caretaking of the infant in NICU. Five out of six units required negative test results from mothers upon entering the unit which complicated mothers’ ability to leave and re-enter the unit. Four out of six units prohibited other visitors from the unit. A change was observed in the COVID-19 restriction policies in June 2021 after which restrictions were lessened in most units making it easier for both parents to visit and care for their infant.
The findings of this study show that postpartum depressive symptoms of NICU mothers remained at the same level when compared with the pre-pandemic cohort despite various restrictive measures implemented at the height of the COVID-19 pandemic. Also, the number of mothers scoring above the generally used cut-off value 12 of clinical depression at EPDS remained at the same level between the two cohorts. These results were unexpected as we hypothesised that COVID-19 pandemic restrictions would be associated with a higher level of postpartum depressive symptoms.
It is important to note that even though visitation restriction were in place, mothers in most hospitals were allowed to enter the unit as frequently and long as they liked. This might be one explaining factor for why this study did not find association between mothers’ postpartum depressive symptoms and the pandemic restrictions. Four out of six participating units also offer single-family rooms which enhances mothers’ ability to be close to their infants. There are also other potential factors that could reduce maternal depressive symptoms in NICUs in times of pandemic, such as increased on-site or virtual psychosocial support. After the acute phases of the COVID-19 pandemic are over, it is worth studying further which health care driven interventions and mothers’ own responses proved most beneficial in supporting the families’ and mothers’ psychological health. As restrictions mostly limited fathers’ presence, future study should also examine the effect of COVID-19 restriction measures on fathers’ mental wellbeing. Lapsen ennenaikainen syntymä ja vastasyntyneiden tehohoitoympäristö voivat olla hyvin kuormittavia kokemuksia vanhemmille. Keskoslasten vanhemmilla onkin kohonnut riski masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Koronapandemian aikana monissa sairaaloissa jouduttiin muuttamaan käytäntöjä koskien synnytystä, synnytyksen jälkeistä hoitoa ja osastovierailuja. Pandemiarajoitusten vaikutuksesta keskoslasten vanhempien psyykkiseen terveyteen on vielä rajallisesti tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa koronapandemiaan liittyviä rajoitustoimenpiteitä Viron vastasyntyneiden teho-osastoilla ja arvioida, vaikuttivatko rajoitustoimenpiteet äitien synnytyksen jälkeiseen masennusoireiluun.
Tämä tutkimus oli vertaileva kohorttitutkimus. Pandemiaa edeltävä kohortti kerättiin 2018-2019 ja pandemian aikainen kohortti kerättiin maalis- ja heinäkuun välisenä aikana 2021. Osallistujat olivat alle 35 raskausviikolla syntyneiden keskosten äitejä. Aineisto koostui 109 äidistä, joista 54 kuului pandemiaa edeltävään kohorttiin ja 55 pandemian aikaiseen kohorttiin. Äitien kokemaa masennusta mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale -mittarilla (EPDS). Jokainen tutkimukseen osallistuva teho-osastoyksikkö piti kirjaa pandemiaan liittyvistä rajoituksista yksikössä.
Kaikissa yksiköissä oli koronapandemiaan liittyviä rajoituksia voimassa koko tiedonkeruujakson ajan. Rajoituskartoituksen tulokset kuitenkin osoittivat, että yksiköt omaksuivat tartuntatautiohjeistuksen eri tavoilla. Tiedonkeruun alussa puolet osallistuneista yksiköistä rajoitti isien läsnäoloa vastasyntyneiden teho-osastolla. Viisi kuudesta yksiköstä vaati äideiltä negatiiviset testitulokset ennen yksikköön saapumista, mikä hankaloitti äitien liikkumista. Neljässä kuudesta yksiköstä kiellettiin muiden vierailijoiden käynnit. Koronaan liittyvissä rajoituskäytännöissä havaittiin muutos kesäkuussa 2021, minkä jälkeen rajoituksia lievennettiin useimmissa yksiköissä. Tämä helpotti molempien vanhempien osallistumista lapsen hoitoon.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pandemian aikana vastasyntyneiden teho-osastohoitoa tarvinneiden keskosten äitien synnytyksen jälkeiset masennusoireet pysyivät samalla tasolla verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. EPDS-mittarilla kliinisen masennuksen yleisesti käytetty raja-arvo on yli 12 pistettä. Myös tämän raja-arvon ylittävien äitien määrä pysyi samalla tasolla näiden kahden kohortin välillä. Tulokset olivat yllättäviä, sillä tutkimusoletus oli, että COVID-19-pandemiarajoitukset olisivat entisestään lisänneet ennenaikaiseen synnytykseen ja tehohoitoympäristöön liittyviä riskitekijöitä.
Vaikka vierailurajoitukset olivat voimassa, äidit saivat useimmissa sairaaloissa viipyä vastasyntyneiden teho-osastolla niin kauan kuin halusivat. Tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä, miksi tässä tutkimuksessa ei havaittu äitien synnytyksen jälkeisten masennusoireiden lisääntymistä pandemian aikana. Neljässä kuudesta tutkimukseen osallistuneesta yksiköstä oli mahdollisuus yhden perheen huoneeseen, mikä turvaa äidin ja lapsen välistä läheisyyttä. Myös muut mahdolliset tekijät, kuten psykososiaalisen tuen lisääminen, voivat vähentää keskoslasten äitien masennusoireita pandemian aikana. Kun COVID-19-pandemian akuutti vaihe on ohi, on syytä tutkia tarkemmin, mitkä terveydenhuollon toimenpiteet ja äitien omat toimet osoittautuivat hyödyllisimmäksi perheiden ja äitien psyykkisen terveyden tukemisessa. Koska rajoitustoimenpiteet kohdistuivat enimmäkseen isien läsnäoloon, tulevissa tutkimuksissa tulisi tarkastella myös COVID-19-rajoitusten vaikutusta isien henkiseen hyvinvointiin.
The study was a comparative cohort study. The pre-pandemic cohort data was collected in 2018-2019 and the pandemic cohort data was collected between March and July 2021. Participants of this study were mothers of preterm infants born before 35 gestational weeks. Overall, 109 mothers were included in the study: 54 in the pre-pandemic cohort and 55 in the pandemic cohort. Depressive symptoms were measured at discharge using Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS). Each participating unit kept a restriction log during the pandemic.
All units had some COVID-19 related restrictions in place during the entire data collection period. However, the results of the restriction mapping showed that the units adopted the infectious disease guidelines differently. At the beginning of data collection, half of the participating units limited fathers’ presence in caretaking of the infant in NICU. Five out of six units required negative test results from mothers upon entering the unit which complicated mothers’ ability to leave and re-enter the unit. Four out of six units prohibited other visitors from the unit. A change was observed in the COVID-19 restriction policies in June 2021 after which restrictions were lessened in most units making it easier for both parents to visit and care for their infant.
The findings of this study show that postpartum depressive symptoms of NICU mothers remained at the same level when compared with the pre-pandemic cohort despite various restrictive measures implemented at the height of the COVID-19 pandemic. Also, the number of mothers scoring above the generally used cut-off value 12 of clinical depression at EPDS remained at the same level between the two cohorts. These results were unexpected as we hypothesised that COVID-19 pandemic restrictions would be associated with a higher level of postpartum depressive symptoms.
It is important to note that even though visitation restriction were in place, mothers in most hospitals were allowed to enter the unit as frequently and long as they liked. This might be one explaining factor for why this study did not find association between mothers’ postpartum depressive symptoms and the pandemic restrictions. Four out of six participating units also offer single-family rooms which enhances mothers’ ability to be close to their infants. There are also other potential factors that could reduce maternal depressive symptoms in NICUs in times of pandemic, such as increased on-site or virtual psychosocial support. After the acute phases of the COVID-19 pandemic are over, it is worth studying further which health care driven interventions and mothers’ own responses proved most beneficial in supporting the families’ and mothers’ psychological health. As restrictions mostly limited fathers’ presence, future study should also examine the effect of COVID-19 restriction measures on fathers’ mental wellbeing.
Tämä tutkimus oli vertaileva kohorttitutkimus. Pandemiaa edeltävä kohortti kerättiin 2018-2019 ja pandemian aikainen kohortti kerättiin maalis- ja heinäkuun välisenä aikana 2021. Osallistujat olivat alle 35 raskausviikolla syntyneiden keskosten äitejä. Aineisto koostui 109 äidistä, joista 54 kuului pandemiaa edeltävään kohorttiin ja 55 pandemian aikaiseen kohorttiin. Äitien kokemaa masennusta mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale -mittarilla (EPDS). Jokainen tutkimukseen osallistuva teho-osastoyksikkö piti kirjaa pandemiaan liittyvistä rajoituksista yksikössä.
Kaikissa yksiköissä oli koronapandemiaan liittyviä rajoituksia voimassa koko tiedonkeruujakson ajan. Rajoituskartoituksen tulokset kuitenkin osoittivat, että yksiköt omaksuivat tartuntatautiohjeistuksen eri tavoilla. Tiedonkeruun alussa puolet osallistuneista yksiköistä rajoitti isien läsnäoloa vastasyntyneiden teho-osastolla. Viisi kuudesta yksiköstä vaati äideiltä negatiiviset testitulokset ennen yksikköön saapumista, mikä hankaloitti äitien liikkumista. Neljässä kuudesta yksiköstä kiellettiin muiden vierailijoiden käynnit. Koronaan liittyvissä rajoituskäytännöissä havaittiin muutos kesäkuussa 2021, minkä jälkeen rajoituksia lievennettiin useimmissa yksiköissä. Tämä helpotti molempien vanhempien osallistumista lapsen hoitoon.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pandemian aikana vastasyntyneiden teho-osastohoitoa tarvinneiden keskosten äitien synnytyksen jälkeiset masennusoireet pysyivät samalla tasolla verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. EPDS-mittarilla kliinisen masennuksen yleisesti käytetty raja-arvo on yli 12 pistettä. Myös tämän raja-arvon ylittävien äitien määrä pysyi samalla tasolla näiden kahden kohortin välillä. Tulokset olivat yllättäviä, sillä tutkimusoletus oli, että COVID-19-pandemiarajoitukset olisivat entisestään lisänneet ennenaikaiseen synnytykseen ja tehohoitoympäristöön liittyviä riskitekijöitä.
Vaikka vierailurajoitukset olivat voimassa, äidit saivat useimmissa sairaaloissa viipyä vastasyntyneiden teho-osastolla niin kauan kuin halusivat. Tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä, miksi tässä tutkimuksessa ei havaittu äitien synnytyksen jälkeisten masennusoireiden lisääntymistä pandemian aikana. Neljässä kuudesta tutkimukseen osallistuneesta yksiköstä oli mahdollisuus yhden perheen huoneeseen, mikä turvaa äidin ja lapsen välistä läheisyyttä. Myös muut mahdolliset tekijät, kuten psykososiaalisen tuen lisääminen, voivat vähentää keskoslasten äitien masennusoireita pandemian aikana. Kun COVID-19-pandemian akuutti vaihe on ohi, on syytä tutkia tarkemmin, mitkä terveydenhuollon toimenpiteet ja äitien omat toimet osoittautuivat hyödyllisimmäksi perheiden ja äitien psyykkisen terveyden tukemisessa. Koska rajoitustoimenpiteet kohdistuivat enimmäkseen isien läsnäoloon, tulevissa tutkimuksissa tulisi tarkastella myös COVID-19-rajoitusten vaikutusta isien henkiseen hyvinvointiin.