Aivotärähdykset naisten pääsarjatason jääkiekossa Suomessa kausilla 2019–2020 ja 2020–2021
Eloranta, Ville (2022-06-15)
Aivotärähdykset naisten pääsarjatason jääkiekossa Suomessa kausilla 2019–2020 ja 2020–2021
Eloranta, Ville
(15.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062950533
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062950533
Tiivistelmä
Jääkiekko on urheilulaji, johon liittyy usein kontakti vastustajan pelaajien kanssa. Naisten jääkiekkoa kuitenkin pelataan miehiin verrattuna hieman muutetuilla säännöillä, mm. vartalotaklaaminen on kielletty ja pelaajien on käytettävä kasvot kokonaan suojaavaa visiiriä tai verkkoa. Aivotärähdyksen diagnoosi perustuu kliinikon arvioon. Vammamekanismi, päällepäin näkyvät merkit, muutokset kognitiivisessa ja fyysisessä suorituskyvyssä ja vakavamman vamman poissulku ovat keskiössä diagnoosin tekemisessä. Tämän tulkinnan avuksi kliinikolle on kehitetty useita työkaluja ja niistä yleisimmin käytössä on Sport Concussion Assesment Tool (SCAT).
Tutkimuksessa selvitetään naisten pääsarjatason jääkiekossa tapahtuvien aivotärähdysten ilmaantuvuutta Suomessa. Törmäys ja sääntöjen vastainen taklaus olivat yleisimmät syyt aivotärähdyksille. Kyselyyn vastanneilla 57 pelaajalla oli kausilla 2019–2020 ja 2020–2021 yhteensä 15 aivotärähdystä. Yhdeltäkään vastaajista, joka oli saanut aivotärähdyksen, ei diagnosoitu aivotärähdystä käyttämällä käytössä olevaa SCAT-protokollaa kentän laidalla. Oireiden kesto vaihteli aivotärähdyksistä kärsivillä muutamasta tunnista kahteen viikkoon. Keskimäärin oireet jatkuivat kuuden päivän ajan. Toistuvat aivotärähdykset voivat aiheuttaa pysyviä haittoja potilaan kognitiolle ja siksi potilaan tulisi olla täysin oireeton ennen harjoituksiin ja pelaamiseen paluuta.
Aivotärähdyksen jälkeen sivussa olleet pelaajat olivat poissa harjoittelusta keskimäärin kymmenen päivää. Pääosa aivotärähdyksistä tapahtui avojäällä ilman laitakontaktia. Useat pelaajista palasivat takaisin otteluun missä olivat saaneet aivotärähdyksen. Moni piti aivotärähdystä lievänä eikä tämän takia sitoutunut kuntoutukseen. Pelaajien vastauksista välittyy ymmärrys aivotärähdyksestä seuraavista oireista, mutta aivotärähdyksen vakavuuden ymmärtäminen sen sijaan saattaa jäädä pelaajille epäselväksi. On välttämätöntä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota SCAT-protokollan käyttöön ja pyrkiä yhdenmukaiseen diagnosointiin ja riittävään kuntoutukseen ennen harjoitteluun palaamista.
Tutkimuksessa selvitetään naisten pääsarjatason jääkiekossa tapahtuvien aivotärähdysten ilmaantuvuutta Suomessa. Törmäys ja sääntöjen vastainen taklaus olivat yleisimmät syyt aivotärähdyksille. Kyselyyn vastanneilla 57 pelaajalla oli kausilla 2019–2020 ja 2020–2021 yhteensä 15 aivotärähdystä. Yhdeltäkään vastaajista, joka oli saanut aivotärähdyksen, ei diagnosoitu aivotärähdystä käyttämällä käytössä olevaa SCAT-protokollaa kentän laidalla. Oireiden kesto vaihteli aivotärähdyksistä kärsivillä muutamasta tunnista kahteen viikkoon. Keskimäärin oireet jatkuivat kuuden päivän ajan. Toistuvat aivotärähdykset voivat aiheuttaa pysyviä haittoja potilaan kognitiolle ja siksi potilaan tulisi olla täysin oireeton ennen harjoituksiin ja pelaamiseen paluuta.
Aivotärähdyksen jälkeen sivussa olleet pelaajat olivat poissa harjoittelusta keskimäärin kymmenen päivää. Pääosa aivotärähdyksistä tapahtui avojäällä ilman laitakontaktia. Useat pelaajista palasivat takaisin otteluun missä olivat saaneet aivotärähdyksen. Moni piti aivotärähdystä lievänä eikä tämän takia sitoutunut kuntoutukseen. Pelaajien vastauksista välittyy ymmärrys aivotärähdyksestä seuraavista oireista, mutta aivotärähdyksen vakavuuden ymmärtäminen sen sijaan saattaa jäädä pelaajille epäselväksi. On välttämätöntä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota SCAT-protokollan käyttöön ja pyrkiä yhdenmukaiseen diagnosointiin ja riittävään kuntoutukseen ennen harjoitteluun palaamista.