Hyvinvointivaltio taloudellisena strategiana : miten hyvinvointivaltiot tukevat taloutta?
Välimäki, Olivia (2022-06-21)
Hyvinvointivaltio taloudellisena strategiana : miten hyvinvointivaltiot tukevat taloutta?
(21.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022063050695
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022063050695
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan valtioiden välisiä eroja hyvinvointivaltion muodoissa sekä kansantalouden tasossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten markkinoita sääntelevä hyvinvointivaltio on yhteydessä valtion taloudelliseen suorituskykyyn. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää erilaisia strategioita ja reittejä, joilla hyvinvointivaltiot voivat saavuttaa taloudellista menestystä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu hyvinvointivaltion käsitteestä, markkinahäiriöteoriasta sekä siitä, miten hyvinvointivaltio on pyrkinyt ja pyrkii vaikuttamaan markkinoiden häiriötiloihin.
Tutkimus on vertaileva tutkimus 38 OECD maan välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan muuttujan yhteyttä kansantalouden tasoon. Sitä tarkastellaan valtion asukasmäärään suhteudutun, ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen avulla. Hyvinvointivaltion strategiaa tutkitaan hyödyntäen kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) julkisen velan tilastoa, OECD:n keräämiä aineistoja sosiaalimenoista, tuloeroista ja tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista, Tranparency Internationalin korruptoituneisuusindeksiä sekä Fraser Instituutin yritysten- ja työmarkkinoidenvapauden indeksejä. Aineistojen muuttujat ovat vuosilta 2014–2020. Muuttujien valinnan kriteerinä on käytetty niiden kykyä kuvata valtioiden sosiaaliturvajärjestelmää, yhteiskunnan jäykkyyttä sekä yritysten valtaa markkinoilla. Tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia lineaarisella regressioanalyysillä sekä klusterianalyysillä.
Tutkimuksessa havaitaan seitsemän eri hyvinvointivaltion talouskasvun strategiaa. Näistä seitsemästä korostuu kaksi erilaista reittiä, joiden avulla voidaan saavuttaa hyvin samankaltaiset ja muita reittejä korkeammat bruttokansantuotteen tasot: uusliberalistinen reitti ja sosiaalisten investointien reitti. Uusliberalistinen reitti on saavuttanut taloustasonsa purkamalla työmarkkinoiden ja yritysten sääntelyjä. Sosiaalisten investointien reitti on taas panostanut sosiaaliturvajärjestelmään sekä työmarkkinoiden sääntelyyn, mutta on jättänyt yritysten sääntelyn suhteellisen vapaaksi. Vaikka nämä kummatkin ovat onnistuneet tuottamaan suhteellisesti samantasoista taloudellista menestystä, sosiaalisten investointien reitti on pystynyt tämän lisäksi tuottamaan tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Näiden reittien rinnalla on havaittavissa myös uusia strategioita, joiden tulevaisuuden suunta näyttää lupaavalta. Aihe kuitenkin vaatii lisätutkimuksia tulevaisuudessa.
Tutkimus on vertaileva tutkimus 38 OECD maan välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan muuttujan yhteyttä kansantalouden tasoon. Sitä tarkastellaan valtion asukasmäärään suhteudutun, ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen avulla. Hyvinvointivaltion strategiaa tutkitaan hyödyntäen kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) julkisen velan tilastoa, OECD:n keräämiä aineistoja sosiaalimenoista, tuloeroista ja tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista, Tranparency Internationalin korruptoituneisuusindeksiä sekä Fraser Instituutin yritysten- ja työmarkkinoidenvapauden indeksejä. Aineistojen muuttujat ovat vuosilta 2014–2020. Muuttujien valinnan kriteerinä on käytetty niiden kykyä kuvata valtioiden sosiaaliturvajärjestelmää, yhteiskunnan jäykkyyttä sekä yritysten valtaa markkinoilla. Tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia lineaarisella regressioanalyysillä sekä klusterianalyysillä.
Tutkimuksessa havaitaan seitsemän eri hyvinvointivaltion talouskasvun strategiaa. Näistä seitsemästä korostuu kaksi erilaista reittiä, joiden avulla voidaan saavuttaa hyvin samankaltaiset ja muita reittejä korkeammat bruttokansantuotteen tasot: uusliberalistinen reitti ja sosiaalisten investointien reitti. Uusliberalistinen reitti on saavuttanut taloustasonsa purkamalla työmarkkinoiden ja yritysten sääntelyjä. Sosiaalisten investointien reitti on taas panostanut sosiaaliturvajärjestelmään sekä työmarkkinoiden sääntelyyn, mutta on jättänyt yritysten sääntelyn suhteellisen vapaaksi. Vaikka nämä kummatkin ovat onnistuneet tuottamaan suhteellisesti samantasoista taloudellista menestystä, sosiaalisten investointien reitti on pystynyt tämän lisäksi tuottamaan tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Näiden reittien rinnalla on havaittavissa myös uusia strategioita, joiden tulevaisuuden suunta näyttää lupaavalta. Aihe kuitenkin vaatii lisätutkimuksia tulevaisuudessa.