Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaaminen
Kuitunen, Hanna-Kaisa (2022-07-01)
Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaaminen
(01.07.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022070551145
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022070551145
Tiivistelmä
Potilaalta odotetaan aktiivista osallistumista ja vastuunottoa omaan elämään vaikuttavissa asioissa entistä enemmän. Yksi kansalaisen aktiivista ja voimavaraista toimijuutta tukevana tekijänä nähdään potilaan voimavaraistumista tukeva ohjaus terveyspalveluja käytettäessä. Potilasohjaus on iso osa terveydenhuollon ammattilaisen työtä ja siten hoitoalan peruskoulutuksen tulee varmistaa riittävät valmiudet hoitotyön opiskelijoiden valmistuessa voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tasolle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin hoitotyön opiskelijoiden voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tasoa opintojen alkuvaiheessa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitua voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tasoa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa hoitoalan opiskelijoiden voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen koulutukseen ja tunnistaa osa-alueita, joilla hoitoalanopiskelijat itse arvioivat tarvitsevansa entistä enemmän tukea ja tietoa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kyselytutkimuksena eräässä ammattikorkeakoulussa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 120 (vastausprosentti 85,7 %) opintojensa alkuvaiheessa olevaa hoitotyön opiskelijaa syksyllä 2021. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Voimavaraistumista tukevan ohjauksen osaaminen -kyselylomaketta (©Virtanen, Hupli, Leino-Kilpi 2019), joka sisältää 84 väittämää koskien voimavaraistumista tukevan potilasohjaus tiedollista ja taidollisia osa-alueita. Tiedolliset ja taidolliset osa-alueet koostuivat voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen menetelmällisestä ja sisällöllisestä osaamisestä. Hoitotyön opiskelijat arvioivat voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisensa tasoa visuaalisella analogisella asteikolla (VAS) jokaista väittämää, jossa nolla merkitsi osaan erittäin huonosti ja kymmenen, että osaan erittäin hyvin. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaaminen oli hyvää tasoa. Itsearvioitu tiedollinen ohjausosaaminen arvioitiin hieman korkeammaksi, keskiarvon ollen 5,42 (SD 1,5) kuin itsearvioitu taidollisen ohjausosaamisen keskiarvon ollen 5,30 (SD 1,8). Korkeimmaksi hoitotyön opiskelijat arvioivat osaamisensa voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tiedollisessa keskustelun etenemisessä, jossa keskiarvo oli 6,36 (SD 1,5). Seuraavaksi korkeimmaksi oli arvioitu taidollinen osaaminen toiminnallisen potilasohjauksen sisällöstä. Heikoimmin hoitotyönopiskelivat arvioivat osaamisensa niin tiedollisen kuin taidollisen osa-alueen taloudellisissa näkökulmissa.
Johtopäätökset: Hoitotyön opiskelijat arvioivat voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisensa kokonaisuutena hyväksi. Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu tiedollinen voimavaraistumista tukeva potilasohjausosaaminen oli hieman korkeampaa kuin taidollinen. Näillä todettiin olevan selkeä positiivinen yhteys: ohjausosaamisen taidot perustavat samojen aihealueiden tietojen hallintaan.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitua voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tasoa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa hoitoalan opiskelijoiden voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen koulutukseen ja tunnistaa osa-alueita, joilla hoitoalanopiskelijat itse arvioivat tarvitsevansa entistä enemmän tukea ja tietoa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kyselytutkimuksena eräässä ammattikorkeakoulussa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 120 (vastausprosentti 85,7 %) opintojensa alkuvaiheessa olevaa hoitotyön opiskelijaa syksyllä 2021. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Voimavaraistumista tukevan ohjauksen osaaminen -kyselylomaketta (©Virtanen, Hupli, Leino-Kilpi 2019), joka sisältää 84 väittämää koskien voimavaraistumista tukevan potilasohjaus tiedollista ja taidollisia osa-alueita. Tiedolliset ja taidolliset osa-alueet koostuivat voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen menetelmällisestä ja sisällöllisestä osaamisestä. Hoitotyön opiskelijat arvioivat voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisensa tasoa visuaalisella analogisella asteikolla (VAS) jokaista väittämää, jossa nolla merkitsi osaan erittäin huonosti ja kymmenen, että osaan erittäin hyvin. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaaminen oli hyvää tasoa. Itsearvioitu tiedollinen ohjausosaaminen arvioitiin hieman korkeammaksi, keskiarvon ollen 5,42 (SD 1,5) kuin itsearvioitu taidollisen ohjausosaamisen keskiarvon ollen 5,30 (SD 1,8). Korkeimmaksi hoitotyön opiskelijat arvioivat osaamisensa voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisen tiedollisessa keskustelun etenemisessä, jossa keskiarvo oli 6,36 (SD 1,5). Seuraavaksi korkeimmaksi oli arvioitu taidollinen osaaminen toiminnallisen potilasohjauksen sisällöstä. Heikoimmin hoitotyönopiskelivat arvioivat osaamisensa niin tiedollisen kuin taidollisen osa-alueen taloudellisissa näkökulmissa.
Johtopäätökset: Hoitotyön opiskelijat arvioivat voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisensa kokonaisuutena hyväksi. Hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitu tiedollinen voimavaraistumista tukeva potilasohjausosaaminen oli hieman korkeampaa kuin taidollinen. Näillä todettiin olevan selkeä positiivinen yhteys: ohjausosaamisen taidot perustavat samojen aihealueiden tietojen hallintaan.