Tutkimusretkiä omaan kulttuuriin : Laadullinen tutkimus YFU:n isäntäperheiden kokemuksista kulttuurisesta näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelen vaihto-oppilasjärjestö, Suomen Youth for Understanding ry:n (YFU) isäntäperheiden kokemuksia isäntäperheenä toimimisesta kulttuurisesta näkökulmasta. Tavoitteeni on selvittää miten isäntäperheen suhtautuminen eri kulttuureihin ja omaan kulttuuriin muuttuu vaihto-oppilaan asumisen aikana sekä miten kulttuurienvälinen kohtaaminen rakentuu vaihto-oppilaiden ja isäntäperheiden välisessä kanssakäymisessä. Aineistoni koostuu kahdeksan YFU:n isäntäperheen äidin haastatteluista. Perheet ovat toimineet vähintään yhdelle YFU:n vaihto-oppilaalle isäntäperheenä vuosina 2006–2021, joista vähintään viimeisin vaihto-oppilas oli majoittunut perheessä viimeisen viiden vuoden aikana. Haastattelut olivat noin tunnin mittaisia ja ne suoritettiin etäyhteyksin. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin eli tutkielmaa on lähestytty aineisto edellä, teoria ei ole ohjannut analyysin teossa. Tutkielmaa on taustoitettu kulttuurienvälisen sensitiivisyyden mallin (DMIS) ja akkulturaation avulla. Kulttuurienvälisen sensitiivisyyden mallin (DMIS) mukaan kulttuuristen kokemusten myötä suhtautuminen eri kulttuureihin muuttuu ja kulttuurieroja aletaan ymmärtää paremmin. Akkulturaation mukaan ryhmien tai yksilön kulttuurimallissa alkaa tapahtua muutoksia sen jälkeen, kun on oltu tekemisissä eri kulttuurin kanssa. Tutkielman tulokset jakautuvat kolmeen, vaihto-oppilaan tausta, suhtautuminen omaan ja toisiin kulttuureihin sekä vaikutukset perheeseen. Isäntäperheeksi ryhtyessään moni perhe ajatteli, että haluaa tietystä kulttuurista ja tiettyä kieltä puhuvan vaihto-oppilaan kotiinsa. Erityisesti eurooppalaiset nousivat esiin aineistosta, moni perhe halusi ottaa eurooppalaisen kotiinsa, koska ajattelivat, että kulttuurierot heidän kanssaan olisivat pieniä. Isäntäperhekokemuksen jälkeen moni kuitenkin korosti, että nuoren kulttuurilla ei ole niin paljon väliä vaan enemmän oppilaan persoona merkitsee siinä, tuleeko perhe ja oppilas toimeen keskenään. Perheet oppivat isäntäperhekokemuksen myötä sekä omasta että oppilaan kulttuurista. Isäntäperhekokemuksessa kulttuurikokemuksia vaihdetaan puolin ja toisin. Perheet kertoivat myös oppineensa itsestä sekä perheestä isäntäperhekokemuksen myötä. Erityisesti yhdessä tekeminen lisääntyi vaihto-oppilaan aikana. Isäntäperheenä toimiminen voi siis kehittää kulttuurienvälisiä taitoja sekä sen avulla voidaan oppia uutta niin itsestään kuin omasta perheestä.