Suun autoimmuunitaustaisten rakkulasairauksien hoito- ja seurantakäytännöt
Fan, Lili (2022-08-03)
Suun autoimmuunitaustaisten rakkulasairauksien hoito- ja seurantakäytännöt
Fan, Lili
(03.08.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022081855784
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022081855784
Tiivistelmä
Limakalvopemfigoidi ja pemfigus vulgaris ovat kroonisia autoimmuunitaustaisia rakkulasairauksia, jotka voivat aiheuttaa limakalvojen rakkuloitumista, haavautumista ja deskvammatiivista ientulehdusta. Näiden rakkulatautien esiintyvyys on Suomessa vähäistä. Rakkulataudit on kuitenkin tärkeää tunnistaa ja diagnosoida, sillä vakavimmillaan taudit voivat heikentää potilaan elämänlaatua huomattavasti. Tämän syventävän työn tarkoituksena oli luoda tutkimuskyselyn ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta yhtenäinen ehdotus limakalvopemfigoidin ja pemfigus vulgariksen hoidolle ja seurannalle hammaslääkärin näkökulmasta. Tutkimuskysely lähetettiin yhdeksälle Suomessa toimivalle suulääketieteen asiantuntijalle ja tutkimuskirjallisuutena käytettiin kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita.
Tutkimuskyselyn ja kirjallisuuden pohjalta luotiin hoitokaavio limakalvopemfigoidin ja pemfigus vulgariksen hoidon kulusta. Tutkimuksen mukaan limakalvopemfigoidin ja pemfigus vulgariksen hoito ja seuranta eivät eroa toisistaan. Limakalvojen rakkuloituminen, haavautuminen ja deskvammatiivinen ientulehdus aiheuttavat hammaslääkärille epäilyn autoimmuunista rakkulasairaudesta, joka voidaan alustavasti vahvistaa Nikolskyn testillä. Suoralla immunofluoresenssitutkimuksella sekä histologisella ja immunoserologisella tutkimuksilla voidaan vahvistaa diagnoosi rakkulasairaudesta.
Hammaslääkäri vastaa rakkulatautipotilaan suun kokonaistilanteen hoitosuunnitelmasta ja toteutuksesta yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Suun limakalvojen hoito on yksilöllistä ja oireenmukaista riippuen taudinkuvasta. Lievimmillään oireilevia limakalvoja hoidetaan kuuriluonteisesti paikallisilla kortikosteroideilla ja vakavimmillaan systeemisellä lääkityksellä. Potilaan omahoito, säännöllinen seuranta ja ylläpitohoito ovat tärkeitä rakkulatautien aiheuttamien tulehdusoireiden lieventämiseksi. Seurantaväli on tutkimuksen mukaan aluksi tiheämpää, mutta sitä voidaan pidentää potilaan taudinkuvan perusteella.
Tutkimuskyselyn ja kirjallisuuden pohjalta luotiin hoitokaavio limakalvopemfigoidin ja pemfigus vulgariksen hoidon kulusta. Tutkimuksen mukaan limakalvopemfigoidin ja pemfigus vulgariksen hoito ja seuranta eivät eroa toisistaan. Limakalvojen rakkuloituminen, haavautuminen ja deskvammatiivinen ientulehdus aiheuttavat hammaslääkärille epäilyn autoimmuunista rakkulasairaudesta, joka voidaan alustavasti vahvistaa Nikolskyn testillä. Suoralla immunofluoresenssitutkimuksella sekä histologisella ja immunoserologisella tutkimuksilla voidaan vahvistaa diagnoosi rakkulasairaudesta.
Hammaslääkäri vastaa rakkulatautipotilaan suun kokonaistilanteen hoitosuunnitelmasta ja toteutuksesta yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Suun limakalvojen hoito on yksilöllistä ja oireenmukaista riippuen taudinkuvasta. Lievimmillään oireilevia limakalvoja hoidetaan kuuriluonteisesti paikallisilla kortikosteroideilla ja vakavimmillaan systeemisellä lääkityksellä. Potilaan omahoito, säännöllinen seuranta ja ylläpitohoito ovat tärkeitä rakkulatautien aiheuttamien tulehdusoireiden lieventämiseksi. Seurantaväli on tutkimuksen mukaan aluksi tiheämpää, mutta sitä voidaan pidentää potilaan taudinkuvan perusteella.