Keskosten kasvojen havaitseminen seitsemän kuukauden korjatussa iässä verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin

Abstract

Joka vuosi merkittävä määrä vauvoista syntyy keskosina. Keskosuuteen liittyy kohonnut riski muun muassa kognitiivisen, emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen vaikeuksiin erityisesti hyvin ja erittäin ennenaikaisilla. ’’Kasvopreferenssinä’’ tunnettu ilmiö voisi olla yksi varhainen merkki sosiaalisen kehityksen etenemisestä. Jo vastasyntyneet katsovat kasvoja pidempään kuin muita objekteja, mutta kasvopreferenssi voimistuu erityisesti puolen vuoden iässä. Kasvojen informaatio on tärkeää erilaisten sosiaalisten viestien tunnistamiselle, kuten tunteiden. Kiinnostuksella kasvoihin ja silmiin voi olla vaikutusta erityisesti myös oppimiseen ja kielenkehitykseen. Aiemmissa tutkimuksissa keskosilla on havaittu heikompi kasvopreferenssi kuin täysiaikaisilla. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkittiin kasvojen havaitsemista keskosilla ja täysiaikaisena syntyneillä seitsemän kuukauden iässä klassisella kahden samanaikaisen ärsykkeen paradigmalla (eng. overlap paradigm). Paradigmassa kiinnostuksena on katseen siirron viive keskeisestä ärsykkeestä (kasvo/epäkasvo) sen viereen ilmestyvään lateraaliseen ärsykkeeseen. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin ennen katseen siirtoa tehtyjen fiksaatioiden määrää ja kestoa kasvo- ja epäkasvotilanteissa ja fiksaatioiden rajaamaa pinta-alaa kasvoissa. Keskeisinä ärsykkeinä käytettiin kasvoja kahdesta kasvokuva -sarjasta, epäkasvokuvaa ja lateraalisina ärsykkeinä graafisia kuvioita. Ärsykkeet esitettiin vauvalle tietokoneen ruudulta. Katseen siirron viivettä kasvo/epäkasvokuvasta ei ole ennen tutkittu keskosilla. Katseen siirron viive on tärkeä kasvopreferenssin mittari, joka vaatii visuaalista orientoitumista ja tarkkaavaisuuden siirtoa. Fiksaatioiden rajaamaa pinta-alaa ei myöskään ole tutkittu aiemmin keskosilla. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tehdystä seurantatutkimuksesta. Sekä keskosilla (n = 25) että täysiaikaisilla (n = 22) havaittiin kasvopreferenssi tässä aineistossa, eli koehenkilöt siirsivät katseensa hitaammin kasvoista lateraaliseen ärsykkeeseen kuin epäkasvoista. Myös katseen kumulatiivinen kesto oli pidempi ja fiksaatioiden määrä suurempi kasvoihin kuin epäkasvoihin. Ryhmien välillä ei havaittu eroa kasvopreferenssin voimakkuudessa tai fiksaatioiden rajaaman pinta-alan koossa. Keskosten ryhmässä tarkasteltiin syntymäviikkojen yhteyttä kasvopreferenssin muuttujiin ja havaittiin, että syntymäviikkojen kasvaessa katse siirrettiin kasvoista hitaammin reunaärsykkeeseen verrattuna kontrollikuvaan. Syntymäviikot eivät olleet yhteydessä fiksaatioiden määrän tai keston tilanteiden välisiin erotusmuuttujiin. Tutkimuksen tulokset eroavat aiemmasta tutkimuksesta, jonka mukaan keskosilla on heikompi kasvopreferenssi kuin täysiaikaisilla. Varhaisten syntymäviikkojen yhteys heikompaan kasvopreferenssiin katseen siirron viiveellä mitattuna antaa kuitenkin viitteitä, että ainakin varhaisimmilla viikoilla syntyneet keskoset olisivat haavoittuvaisia myös kasvopreferenssin kehityksen vaikeuksille. Myös aiemmat tutkimukset keskosuudesta kehityksen riskitekijänä tukisi tätä päätelmää, sillä kehityksen vaikeuksia on havaittu enemmän juuri erittäin ja hyvin ennenaikaisilla verrattuna hieman ennenaikaisiin ja kontrolleihin. Tuloksiin voi vaikuttaa myös se, että aiempi tutkimus on pääasiassa tehty hieman vanhemmilla vauvoilla ja laajemmalla ikäjakaumalla (7–10kk) sekä erilaisella paradigmalla. Jatkossa kasvohavaitsemisen tutkimuksissa olisi tärkeä huomioida keskosten heterogeenisyys tarkastelemalla syntymäviikkojen ja syntymäpainon yhteyttä tutkittaviin muuttujiin. Myös otoskokojen olisi hyvä olla suurempia. Pitkittäistutkimus olisi myös tarpeen, jolloin haavoittuvat kohdat kehityksessä saataisiin täsmällisemmin mitattua, sillä kasvohavaitsemisen kehitys on erittäin nopeaa ensimmäisen vuoden aikana.