Sosiaalinen kompetenssi joukkueurheilevilla tytöillä : Muodostelmaluistelua ja joukkuevoimistelua harrastavien tyttöjen sosiaalinen kompetenssi verrattuna normiryhmään
Savimäki, Eveliina (2022-09-01)
Sosiaalinen kompetenssi joukkueurheilevilla tytöillä : Muodostelmaluistelua ja joukkuevoimistelua harrastavien tyttöjen sosiaalinen kompetenssi verrattuna normiryhmään
Savimäki, Eveliina
(01.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958051
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958051
Tiivistelmä
Joukkueurheilulla on todettu useita positiivisia yhteyksiä yksilön sosiaaliseen kehitykseen (Eime ym. 2013). Sosiaalisesti taitava yksilö käyttäytyy vahvasti prososiaalisesti ja toisaalta mahdollisimman vähän antisosiaalisesti (Junttila ym. 2006; Polvi 2008). Sosiaalinen kompetenssi koostuu prososiaalisuuden ja antisosiaalisuuden kokonaisuuksista. Prososiaalisuus muodostuu yhteistyötaitojen ja empatian osa-alueista ja antisosiaalisuus muodostuu impulsiivisuuden ja häiritsevyyden osa-alueista. (Junttila ym. 2006.) Urheiluseurassa harrastamisella on todettu olevan yhteyttä urheilijoiden vahvaan prososiaaliseen käytökseen (Moeijes ym. 2018). Toisaalta joukkueurheilun kilpailullisuuden kasvaessa saattaa antisosiaalinen käyttäytyminen lisääntyä (Graupensperger ym. 2018). Hyvä sosiaalinen kompetenssi ja sen vahvat prososiaalisuuden osa-alueet auttavat yksilöä suoriutumaan erilaisista sosiaalisista tilanteista (Gullotta 2009). Näitä tilanteita on yhä enenevissä määrin niin koulu- kuin työelämässäkin. Ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarvitaan esimerkiksi yhteistyötaitoja, jotka ovat osa prososiaalisuutta. Yhteistyötaidot kuuluvatkin niin kutsuttuihin 2000-luvun taitoihin. (Kauppila 2005; Koenig 2011; Pellegrino & Hilton 2012.)
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko joukkueurheilua harrastavat tytöt normiryhmän tytöistä sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueiden ja kokonaisuuksien suhteen. Joukkueurheilijoiden osalta selvitettiin, eroavatko joukkueurheilijoiden ikäryhmät toisistaan sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueilla. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalisen kompetenssin eri ulottuvuuksien keskinäisiä yhteyksiä sekä koko aineiston osalta että ryhmittäin, eli erikseen joukkueurheilijoiden ja normiryhmän osalta.
Tutkimusaineisto kerättiin erään varsinaissuomalaisen taitoluisteluseuran kolmelta muodostelmaluistelujoukkueelta sekä erään voimisteluseuran yhdeltä joukkuevoimistelujoukkueelta MASK-itsearviointilomaketta käyttäen. Tutkimukseen osallistui 56 joukkueurheilijaa. Vertailuissa käytettävän normiryhmän, eli 97 vastaajan MASK-itsearviointien vastaukset saatiin Sosioemotionaalinen hyvinvointi ja oppiminen yläkouluyhteisössä -tutkimushankkeesta. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmiston tilastollisia testejä. Tulosten mukaan joukkueurheilijoilla oli enemmän prososiaalisuutta sekä kokonaisuudessaan että sen molemmilla erillisillä osa-alueilla kuin normiryhmällä. Joukkueurheilijoilla oli enemmän impulsiivisuutta kuin normiryhmällä, mutta normiryhmällä oli enemmän häiritsevyyttä kuin joukkueurheilijoilla. Antisosiaalisuuden kokonaisuuden osalta ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien väliltä. Joukkueurheilijoiden ikäryhmien välillä havaittiin eroja impulsiivisuudessa ja häiritsevyydessä. Sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden välisistä yhteyksistä saatiin tuloksiksi sekä koko aineiston osalta että erikseen molemmilla ryhmillä prososiaalisuuden osa-alueiden korreloivan positiivisesti keskenään ja antisosiaalisuuden osa-alueiden korreloivan positiivisesti keskenään. Myös tilastollisesti merkitseviä negatiivisia korrelaatioita löydettiin sekä koko aineistossa että ryhmittäisissä tarkasteluissa.
Joukkueurheilijoiden prososiaalisuus oli suurempaa kuin normiryhmällä. Tämän tutkimuksen perusteella joukkueurheilu ympäristönä saattaa tukea prososiaalista käyttäytymistä. Huomionarvoista kuitenkin on joukkueurheilijoiden impulsiivisen käyttäytymisen ilmeneminen vahvasta prososiaalisuudesta huolimatta. Jatkossa olisi tärkeää tunnistaa ne joukkueurheilun toimintatavat, jotka kehittävät prososiaalisia taitoja. Näiden toimintatapojen tunnistamisen myötä niitä voitaisiin soveltaa esimerkiksi koululuokissa oppilaiden yhteistyötaitojen kehittämiseen. Toisaalta joukkueurheilun kontekstissa tulisi impulsiivisuuden ilmenemiseen kiinnittää huomiota ja pyrkiä vähentämään sitä mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä, kuten kilpailullisuutta (Graupensperger ym. 2018).
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko joukkueurheilua harrastavat tytöt normiryhmän tytöistä sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueiden ja kokonaisuuksien suhteen. Joukkueurheilijoiden osalta selvitettiin, eroavatko joukkueurheilijoiden ikäryhmät toisistaan sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueilla. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalisen kompetenssin eri ulottuvuuksien keskinäisiä yhteyksiä sekä koko aineiston osalta että ryhmittäin, eli erikseen joukkueurheilijoiden ja normiryhmän osalta.
Tutkimusaineisto kerättiin erään varsinaissuomalaisen taitoluisteluseuran kolmelta muodostelmaluistelujoukkueelta sekä erään voimisteluseuran yhdeltä joukkuevoimistelujoukkueelta MASK-itsearviointilomaketta käyttäen. Tutkimukseen osallistui 56 joukkueurheilijaa. Vertailuissa käytettävän normiryhmän, eli 97 vastaajan MASK-itsearviointien vastaukset saatiin Sosioemotionaalinen hyvinvointi ja oppiminen yläkouluyhteisössä -tutkimushankkeesta. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmiston tilastollisia testejä. Tulosten mukaan joukkueurheilijoilla oli enemmän prososiaalisuutta sekä kokonaisuudessaan että sen molemmilla erillisillä osa-alueilla kuin normiryhmällä. Joukkueurheilijoilla oli enemmän impulsiivisuutta kuin normiryhmällä, mutta normiryhmällä oli enemmän häiritsevyyttä kuin joukkueurheilijoilla. Antisosiaalisuuden kokonaisuuden osalta ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien väliltä. Joukkueurheilijoiden ikäryhmien välillä havaittiin eroja impulsiivisuudessa ja häiritsevyydessä. Sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden välisistä yhteyksistä saatiin tuloksiksi sekä koko aineiston osalta että erikseen molemmilla ryhmillä prososiaalisuuden osa-alueiden korreloivan positiivisesti keskenään ja antisosiaalisuuden osa-alueiden korreloivan positiivisesti keskenään. Myös tilastollisesti merkitseviä negatiivisia korrelaatioita löydettiin sekä koko aineistossa että ryhmittäisissä tarkasteluissa.
Joukkueurheilijoiden prososiaalisuus oli suurempaa kuin normiryhmällä. Tämän tutkimuksen perusteella joukkueurheilu ympäristönä saattaa tukea prososiaalista käyttäytymistä. Huomionarvoista kuitenkin on joukkueurheilijoiden impulsiivisen käyttäytymisen ilmeneminen vahvasta prososiaalisuudesta huolimatta. Jatkossa olisi tärkeää tunnistaa ne joukkueurheilun toimintatavat, jotka kehittävät prososiaalisia taitoja. Näiden toimintatapojen tunnistamisen myötä niitä voitaisiin soveltaa esimerkiksi koululuokissa oppilaiden yhteistyötaitojen kehittämiseen. Toisaalta joukkueurheilun kontekstissa tulisi impulsiivisuuden ilmenemiseen kiinnittää huomiota ja pyrkiä vähentämään sitä mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä, kuten kilpailullisuutta (Graupensperger ym. 2018).