Ammattijärjestöjen ryhmäkanne työoikeudellisissa riidoissa
Öhman, Ada (2022-08-23)
Ammattijärjestöjen ryhmäkanne työoikeudellisissa riidoissa
(23.08.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958063
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958063
Tiivistelmä
Ryhmäkannelaki (444/2007) astui Suomessa voimaan vuonna 2007, mutta lakia ei ole vielä kertaakaan sovellettu käytännössä. Pitkästä lainsäädäntöprosessista huolimatta voimassa oleva ryhmäkannelaki on soveltamisalaltaan suppea, ja toisin kuin muissa Pohjoismaissa, laki rajattiin koskemaan ainoastaan kuluttajien ryhmäkanteita. Ruotsissa ja Norjassa sovelletaan soveltamisalaltaan laajempaa ryhmäkannelakia, joka mahdollistaa myös sen, että ammattijärjestöt voivat nostaa järjestöryhmäkanteen työoikeudellisissa riidoissa.
Suomessa oikeudenkäyntikulut ovat suuret, joka vuorostaan estää oikeuksiin pääsemisen. Täysimittainen oikeudenkäynti on kallis ja vaatii yksittäiseltä henkilöltä paljon voimavaroja. Oikeudenkäyntikuluja on pyritty pienentämään järjestäytymällä sekä erilaisilla kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla.
Tässä tutkielmassa selvitetään pääasiassa oikeusdogmaattista metodia käyttäen voimassa olevan ryhmäkannelain soveltamisalan laajentamista työoikeudellisiin riitoihin. Näin ollen tutkielmassa tutkitaan järjestöryhmäkanteen tarvetta ja soveltuvuutta työoikeudellisiin riitoihin Suomessa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, parantaako järjestöryhmäkanne työntekijöiden oikeuden saatavuutta (access to justice).
Tutkielmassa havaitaan, että tällä hetkellä olemassa olevat prosessikeinot, kuten pilottikanne, siirronsaajan kanne, yhteiskanne sekä kumulaatio eivät ole riittäviä kollektiivisiin työoikeudellisiin riitoihin, koska kyseiset prosessikeinot ovat epävarmoja. Tämä johtuu siitä, että kyseiset kannemuodot ovat helposti riitautettavissa, ja annetut tuomiot voivat poiketa tosistaan.
Tutkielman keskeisin tutkimustulos on, että järjestöryhmäkannekonstruktio sopii myös työoikeudellisiin riitoihin. Lainsäädäntövaiheessa nostettiin laajasti esiin ryhmäkanteesta johtuvia haittoja ja uhkia. Väitetyistä haitoista ja uhkista ei kuitenkaan löydy selkeää näyttöä. Saavutettaviin etuihin nähden ryhmäkannelain soveltamisalan laajentaminen olisi tarkoituksenmukaista. Järjestöryhmäkanne parantaisi todennäköisesti työntekijöiden oikeuden saatavuutta.
Suomessa oikeudenkäyntikulut ovat suuret, joka vuorostaan estää oikeuksiin pääsemisen. Täysimittainen oikeudenkäynti on kallis ja vaatii yksittäiseltä henkilöltä paljon voimavaroja. Oikeudenkäyntikuluja on pyritty pienentämään järjestäytymällä sekä erilaisilla kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla.
Tässä tutkielmassa selvitetään pääasiassa oikeusdogmaattista metodia käyttäen voimassa olevan ryhmäkannelain soveltamisalan laajentamista työoikeudellisiin riitoihin. Näin ollen tutkielmassa tutkitaan järjestöryhmäkanteen tarvetta ja soveltuvuutta työoikeudellisiin riitoihin Suomessa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, parantaako järjestöryhmäkanne työntekijöiden oikeuden saatavuutta (access to justice).
Tutkielmassa havaitaan, että tällä hetkellä olemassa olevat prosessikeinot, kuten pilottikanne, siirronsaajan kanne, yhteiskanne sekä kumulaatio eivät ole riittäviä kollektiivisiin työoikeudellisiin riitoihin, koska kyseiset prosessikeinot ovat epävarmoja. Tämä johtuu siitä, että kyseiset kannemuodot ovat helposti riitautettavissa, ja annetut tuomiot voivat poiketa tosistaan.
Tutkielman keskeisin tutkimustulos on, että järjestöryhmäkannekonstruktio sopii myös työoikeudellisiin riitoihin. Lainsäädäntövaiheessa nostettiin laajasti esiin ryhmäkanteesta johtuvia haittoja ja uhkia. Väitetyistä haitoista ja uhkista ei kuitenkaan löydy selkeää näyttöä. Saavutettaviin etuihin nähden ryhmäkannelain soveltamisalan laajentaminen olisi tarkoituksenmukaista. Järjestöryhmäkanne parantaisi todennäköisesti työntekijöiden oikeuden saatavuutta.