ELVYTYSTAPAHTUMAT SAIRAALAN ULKOPUOLELLA VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ VUOSINA 2019–2020
Laaksonen, Milla (2022-09-05)
ELVYTYSTAPAHTUMAT SAIRAALAN ULKOPUOLELLA VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ VUOSINA 2019–2020
(05.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958087
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090958087
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairaalan ulkopuolisia elvytystuloksia Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin alueella. Näiden avulla voidaan arvioida ensihoitojärjestelmän laatua sekä hoitoketjun toimivuutta. Tuloksia voidaan käyttää järjestelmän kehittämiseen sekä heikkojen kohtien havaitsemiseen. Toimiva ensihoitojärjestelmä ja hoitoketju ovat edellytyksenä jo alkujaan vaikean potilasryhmän ennusteen parantamiseksi.
Tutkimus oli rekisteritutkimus, joka perustui Utstein-mallin mukaisiin elvytyslomakkeisiin, jonka ensihoitajat täyttivät. Tilastointiin otettiin mukaan kaikki vuosina 2019 ja 2020 sairaalan ulkopuolella elottomaksi menneet potilaat, joita oli elvytetty. Elvytettyjen potilaiden taustatiedot, elvytyksen kulku ja 30 päivän selviytyminen selvitettiin. Selviytymistuloksia vertailtiin lähtörytmin mukaisen jaottelun perusteella.
Potilaita oli yhteensä 394, joista selviytyi 48 (12,2 %). Alkurytminä oli kammiovärinä tai kammiotakykardia 119 potilaalla, ja heistä selviytyi 40 (33,6 %). Alkurytmin ollessa asystole tai sykkeetön rytmi 275 potilaasta selviytyi 8 (2,9 %).
Alkurytmi on merkittävä potilaan selviytymisennusteeseen vaikuttava tekijä. Kun ensimmäisen rekisteröity rytmi on ei-defibrilloitava, on potilaalla selvästi pienempi mahdollisuus selvitä sydänpysähdyksestä kuin potilaalla, jonka alkurytmi on defibrilloitava.
Tutkimuksesta nähdään, että sairaalan ulkopuolisten sydänpysähdyspotilaiden ennuste on huono. Voidaan myös päätellä, että asystolessa ja sykkeettömässä rytmissä ennuste on merkittävästi huonompi kuin kammiovärinässä tai kammiotakykardiassa.
Tutkimus oli rekisteritutkimus, joka perustui Utstein-mallin mukaisiin elvytyslomakkeisiin, jonka ensihoitajat täyttivät. Tilastointiin otettiin mukaan kaikki vuosina 2019 ja 2020 sairaalan ulkopuolella elottomaksi menneet potilaat, joita oli elvytetty. Elvytettyjen potilaiden taustatiedot, elvytyksen kulku ja 30 päivän selviytyminen selvitettiin. Selviytymistuloksia vertailtiin lähtörytmin mukaisen jaottelun perusteella.
Potilaita oli yhteensä 394, joista selviytyi 48 (12,2 %). Alkurytminä oli kammiovärinä tai kammiotakykardia 119 potilaalla, ja heistä selviytyi 40 (33,6 %). Alkurytmin ollessa asystole tai sykkeetön rytmi 275 potilaasta selviytyi 8 (2,9 %).
Alkurytmi on merkittävä potilaan selviytymisennusteeseen vaikuttava tekijä. Kun ensimmäisen rekisteröity rytmi on ei-defibrilloitava, on potilaalla selvästi pienempi mahdollisuus selvitä sydänpysähdyksestä kuin potilaalla, jonka alkurytmi on defibrilloitava.
Tutkimuksesta nähdään, että sairaalan ulkopuolisten sydänpysähdyspotilaiden ennuste on huono. Voidaan myös päätellä, että asystolessa ja sykkeettömässä rytmissä ennuste on merkittävästi huonompi kuin kammiovärinässä tai kammiotakykardiassa.