Koron käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä
Simola, Annika (2022-09-08)
Koron käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä
(08.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022092660138
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022092660138
Tiivistelmä
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, jäljempänä EVL) 18 a §:ssä säädetään korkojen vähennysoikeuden rajoittamisesta. ATAD-direktiivin (2016/1164) implementoinnin yhteydessä 18 a §:ään sisällytettiin koron määritelmä, jotta kansallinen sääntely saatiin vastaamaan direktiivillä asetettua minimitasoa. Samalla koron käsite laajeni kattamaan myös rahoituksen hankintaan liittyvät suoritukset. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä voidaan kansallisesti pitää korkona korkovähennysrajoituksia sovellettaessa.
EVL 18 a §:n 2 momenttiin sisältyvä koron määritelmä pohjautuu pitkälti ATAD-direktiiviin. Direktiivin korkokäsite kattaa myös suoritukset, jotka mainitaan 2 artiklan 1 kohdassa olevassa luettelossa. Näiltä osin kansallinen laki ja direktiivin artikla eivät ole yhtenevät. Samalla eroavuus herättää myös perustellun kysymyksen siitä, miten kansallista koron käsitettä tulisi tulkita. Onneksi käsitteen tulkintaan on saatavilla tukea viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä, jossa korkein hallinto-oikeus päätyi laajentamaan aiemmin voimassa ollutta korkokäsitettä. Vaikka ratkaisu selvensi osaltaan kansallisen koron käsitteen ulottuvuutta, se aiheutti myös epävarmuutta sen suhteen, miten muita korkoon rinnastuvia suorituksia tulisi kohdella korkovähennysrajoituksia sovellettaessa.
Tutkielma osoittaa, että EVL 18 a.2 §:n korkokäsite on laaja ja kattaa hyvin monenlaiset suoritukset. Keskeinen loppupäätelmä tutkielmassani on, että koron käsite sisältää oikeus- ja verotuskäytännössä korkona pidettyjen suoritusten lisäksi myös muut korkoa vastaavat suoritukset, rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvät suoritukset sekä direktiivin 2 artiklan 1 kohdan luettelossa mainitut suoritukset. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella koron määritelmää olisi tarpeen tarkentaa niiltä osin kuin nykyisestä lainkohdasta ei käy ilmi, mitä muilla korkoa vastaavilla suorituksilla ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvillä suorituksilla tarkoitetaan. Määritelmän tarkentaminen voitaisiin toteuttaa yksinkertaisimmin siten, että direktiivin luettelo sisällytettäisiin lainkohtaan sellaisenaan. Lainsäädännön tarpeettoman laajentumisen estämiseksi luettelossa mainittujen erien tarkemman sisällön määrittely tulisi kuitenkin jättää oikeuskäytännön varaan.
EVL 18 a §:n 2 momenttiin sisältyvä koron määritelmä pohjautuu pitkälti ATAD-direktiiviin. Direktiivin korkokäsite kattaa myös suoritukset, jotka mainitaan 2 artiklan 1 kohdassa olevassa luettelossa. Näiltä osin kansallinen laki ja direktiivin artikla eivät ole yhtenevät. Samalla eroavuus herättää myös perustellun kysymyksen siitä, miten kansallista koron käsitettä tulisi tulkita. Onneksi käsitteen tulkintaan on saatavilla tukea viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä, jossa korkein hallinto-oikeus päätyi laajentamaan aiemmin voimassa ollutta korkokäsitettä. Vaikka ratkaisu selvensi osaltaan kansallisen koron käsitteen ulottuvuutta, se aiheutti myös epävarmuutta sen suhteen, miten muita korkoon rinnastuvia suorituksia tulisi kohdella korkovähennysrajoituksia sovellettaessa.
Tutkielma osoittaa, että EVL 18 a.2 §:n korkokäsite on laaja ja kattaa hyvin monenlaiset suoritukset. Keskeinen loppupäätelmä tutkielmassani on, että koron käsite sisältää oikeus- ja verotuskäytännössä korkona pidettyjen suoritusten lisäksi myös muut korkoa vastaavat suoritukset, rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvät suoritukset sekä direktiivin 2 artiklan 1 kohdan luettelossa mainitut suoritukset. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella koron määritelmää olisi tarpeen tarkentaa niiltä osin kuin nykyisestä lainkohdasta ei käy ilmi, mitä muilla korkoa vastaavilla suorituksilla ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvillä suorituksilla tarkoitetaan. Määritelmän tarkentaminen voitaisiin toteuttaa yksinkertaisimmin siten, että direktiivin luettelo sisällytettäisiin lainkohtaan sellaisenaan. Lainsäädännön tarpeettoman laajentumisen estämiseksi luettelossa mainittujen erien tarkemman sisällön määrittely tulisi kuitenkin jättää oikeuskäytännön varaan.