Ideoiden varjoista ymmärryksen valoon : Esoteerinen kuvittelu Giordano Brunon muistikeinossa
Kråkström, Heikki (2022-09-02)
Ideoiden varjoista ymmärryksen valoon : Esoteerinen kuvittelu Giordano Brunon muistikeinossa
(02.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022093060528
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022093060528
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee esoteerista kuvittelua italialaisen filosofin Giordano Brunon (1548–1600) muistitekniikassa tai -keinossa. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä eri Brunon vuosina 1582–1583 kirjoittamasta muistikeinoa käsittelevästä tekstistä: De Umbris Idearum, Ars Memoriae, Triginta Sigilli, Explicatio Triginta Sigillorum sekä Sigillus Sigillorum, joista käytetään Scott Gosnellin tekemiä englanninkielisiä käännöksiä.
Tutkielman näkökulmaksi on valittu esoteriatutkija Egil Aspremin näkemys esoteerisesta kuvittelusta. Asprem esittää kahden hypoteesin avulla, että esoteerisen kuvittelun juuret ovat keskiaikaisessa kristillisessä kuvittelun filosofiassa ja kuvitteluun perustuvissa hengellisissä harjoitteissa. Kuvittelua Asprem jäsentää katafaattisen ja apofaattisen käsitteillä. Katafaattisuudella viitataan kuvittelulla luotuihin sisältöihin perustuviin harjoitteisiin ja apofaattisuudella päinvastaisesti mielen tyhjentämiseen perustuviin harjoitteisiin. Aspremin näkemysten pohjalta muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla Brunon muistikeinoa analysoidaan ja jäsennetään kuvittelun sekä katafaattisen ja apofaattisen käsitteillä ja tarkastellaan näiden piirteiden yhteyksiä keskiajan harjoitteisiin ja filosofisiin teorioihin.
Analyysissä tarkastellaan Brunon tekstien perusteella kuvittelun roolia tiedonmuodostuksessa, kuvittelun toimintaa välittäjänä fyysisen ja metafyysisen välillä sekä kuvittelulla muodostettujen sisältöjen eri ominaisuuksia. Analyysin viimeisessä osassa tarkastellaan, miten Brunon muistikeino näyttäytyy katafaattisena meditaatioina, johon liittyy apofaattinen kokemus. Eli miten kuvittelulla luotuja sisältöjä mietiskelemällä päädytään kuvaamattomaan, eräänlaiseen valaistumisen kokemukseen.
Tutkielma pystyy teoreettisen viitekehyksensä avulla luomaan osaltaan kattavamman ymmärryksen Brunon muistikeinosta ja lisäksi se tarjoaa empiiristä tukea Aspremin hypoteeseille osoittamalla, että Brunon keinossa ja filosofiassa on selkeitä yhteyksiä keskiajan käsityksiin ja harjoitteisiin. Näin tutkielma osallistuu paitsi esoteriasta käytävään tieteelliseen keskusteluun myös Brunoa käsittelevään tutkimukseen, jossa häntä on usein tulkittu renessanssin kontekstissa.
Tutkielman näkökulmaksi on valittu esoteriatutkija Egil Aspremin näkemys esoteerisesta kuvittelusta. Asprem esittää kahden hypoteesin avulla, että esoteerisen kuvittelun juuret ovat keskiaikaisessa kristillisessä kuvittelun filosofiassa ja kuvitteluun perustuvissa hengellisissä harjoitteissa. Kuvittelua Asprem jäsentää katafaattisen ja apofaattisen käsitteillä. Katafaattisuudella viitataan kuvittelulla luotuihin sisältöihin perustuviin harjoitteisiin ja apofaattisuudella päinvastaisesti mielen tyhjentämiseen perustuviin harjoitteisiin. Aspremin näkemysten pohjalta muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla Brunon muistikeinoa analysoidaan ja jäsennetään kuvittelun sekä katafaattisen ja apofaattisen käsitteillä ja tarkastellaan näiden piirteiden yhteyksiä keskiajan harjoitteisiin ja filosofisiin teorioihin.
Analyysissä tarkastellaan Brunon tekstien perusteella kuvittelun roolia tiedonmuodostuksessa, kuvittelun toimintaa välittäjänä fyysisen ja metafyysisen välillä sekä kuvittelulla muodostettujen sisältöjen eri ominaisuuksia. Analyysin viimeisessä osassa tarkastellaan, miten Brunon muistikeino näyttäytyy katafaattisena meditaatioina, johon liittyy apofaattinen kokemus. Eli miten kuvittelulla luotuja sisältöjä mietiskelemällä päädytään kuvaamattomaan, eräänlaiseen valaistumisen kokemukseen.
Tutkielma pystyy teoreettisen viitekehyksensä avulla luomaan osaltaan kattavamman ymmärryksen Brunon muistikeinosta ja lisäksi se tarjoaa empiiristä tukea Aspremin hypoteeseille osoittamalla, että Brunon keinossa ja filosofiassa on selkeitä yhteyksiä keskiajan käsityksiin ja harjoitteisiin. Näin tutkielma osallistuu paitsi esoteriasta käytävään tieteelliseen keskusteluun myös Brunoa käsittelevään tutkimukseen, jossa häntä on usein tulkittu renessanssin kontekstissa.