LASTENSUOJELUN JA LASTEN- JA NUORISOPSYKIATRIAN YHTEISASIAKKAAT : Apua tarvitsevien lasten ja perheiden palvelukokemukset ja tarpeet vanhempien kuvaamina
Pitkänen, Charlotte (2022-09-20)
LASTENSUOJELUN JA LASTEN- JA NUORISOPSYKIATRIAN YHTEISASIAKKAAT : Apua tarvitsevien lasten ja perheiden palvelukokemukset ja tarpeet vanhempien kuvaamina
(20.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100360976
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100360976
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmassani tarkastelen lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkuudessa olevien lasten vanhempien kokemuksia ja tarpeita perheen saaman tuen osalta. Laadullisen tutkimukseni tavoitteena on saada tietoa lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian palveluiden mahdollisista katvealueista ja ongelmakohdista asiakasnäkökulmasta käsin. Pyrin paikantamaan sekä palvelujärjestelmän puutteita että sen hyvin toimivia osia ja käytäntöjä. Tutkimukseni täydentää Länsi- ja Itä-Suomessa toteutettavaa laajempaa Lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistutkiminen ja -kehittäminen (LANUPS) tutkimushanketta. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu lastensuojelun ja (lasten- ja nuoriso) psykiatrian palveluiden ja moniammatillisen yhteistyön kontekstiin, jota tarkastelen yhtäaikaisia palveluita tarvitsevien perheiden näkökulmasta.
Lastensuojelun kokemusasiantuntijaorganisaatio välitti tutkimustani koskevan tiedotteen kokemuskumppanivanhemmille alkuvuodesta 2022. Etsin haastateltavaksi vanhempia, joiden lapsi on ollut lastensuojelun sijoittamana sekä (lasten-/nuoriso) psykiatrian asiakkaana tai lapsi/nuori olisi tarvinnut psykiatrista tukea. Tutkielmani aineisto koostuu neljästä lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkaana olevan lapsen vanhemman yksilöhaastattelusta, joiden rikasta kerrontaa analysoin sisällönanalyysin keinoin.
Yhteisasiakkuudesta huolimatta tutkimukseeni osallistuneilla vanhemmilla oli vain vähän kokemuksia sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä ja aineistossa moniammatillista yhteistyötä lähestytäänkin tarpeen ja kielteisten palvelukokemusten kautta. Tulokset kertovat avun pirstoutumisesta, lapsen asiakkuuden pallottelusta eri toimijoiden välillä sekä perheen jäämisestä kokonaan palveluiden ja avun ulkopuolelle. Tutkimukseni perusteella palvelujärjestelmän haasteet eivät rajautuneet koskemaan vain moniammatillista yhteistyötä. Haastateltavien mukaan sekä lastensuojelun että psykiatrian palvelut olivat vaikeasti saavutettavissa, työntekijät vaihtuivat tiuhaan ja näitä oli vaikea tavoittaa. Tulokset kertovat myös perheiden tarpeisiin vastaamattomista palveluista, pitkistä jonotusajoista sekä intensiteetiltään tai kestoltaan riittämättömistä palveluista. Keskeisenä tutkimustuloksena nousi esille palveluiden kykenemättömyys vastata perheen tarpeisiin kokonaisvaltaisesti, mikä ilmeni aineistossa vanhempien tarpeiden ja osallisuuden sivuuttamisena.
Vanhemmat kokivat tärkeäksi työntekijän arvostavan ja osallistavan kohtaamisen, perheen tuen tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamisen sekä konkreettisten, arkea helpottavien tukitoimien saamisen. Tutkielmani vahvistaa aiempia havaintoja varhaisen tuen merkityksestä perheille. Jotta monien haasteiden kanssa kamppailevia perheitä ja lapsia pystyttäisiin jatkossa auttamaan paremmin, palveluiden tulisi olla saatavilla matalammalla kynnyksellä ja tuen muotojen tulisi olla joustavasti yhteensovitettuja ja kaikkien perheenjäsenten tarpeet huomioonottavia.
Lastensuojelun kokemusasiantuntijaorganisaatio välitti tutkimustani koskevan tiedotteen kokemuskumppanivanhemmille alkuvuodesta 2022. Etsin haastateltavaksi vanhempia, joiden lapsi on ollut lastensuojelun sijoittamana sekä (lasten-/nuoriso) psykiatrian asiakkaana tai lapsi/nuori olisi tarvinnut psykiatrista tukea. Tutkielmani aineisto koostuu neljästä lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkaana olevan lapsen vanhemman yksilöhaastattelusta, joiden rikasta kerrontaa analysoin sisällönanalyysin keinoin.
Yhteisasiakkuudesta huolimatta tutkimukseeni osallistuneilla vanhemmilla oli vain vähän kokemuksia sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä ja aineistossa moniammatillista yhteistyötä lähestytäänkin tarpeen ja kielteisten palvelukokemusten kautta. Tulokset kertovat avun pirstoutumisesta, lapsen asiakkuuden pallottelusta eri toimijoiden välillä sekä perheen jäämisestä kokonaan palveluiden ja avun ulkopuolelle. Tutkimukseni perusteella palvelujärjestelmän haasteet eivät rajautuneet koskemaan vain moniammatillista yhteistyötä. Haastateltavien mukaan sekä lastensuojelun että psykiatrian palvelut olivat vaikeasti saavutettavissa, työntekijät vaihtuivat tiuhaan ja näitä oli vaikea tavoittaa. Tulokset kertovat myös perheiden tarpeisiin vastaamattomista palveluista, pitkistä jonotusajoista sekä intensiteetiltään tai kestoltaan riittämättömistä palveluista. Keskeisenä tutkimustuloksena nousi esille palveluiden kykenemättömyys vastata perheen tarpeisiin kokonaisvaltaisesti, mikä ilmeni aineistossa vanhempien tarpeiden ja osallisuuden sivuuttamisena.
Vanhemmat kokivat tärkeäksi työntekijän arvostavan ja osallistavan kohtaamisen, perheen tuen tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamisen sekä konkreettisten, arkea helpottavien tukitoimien saamisen. Tutkielmani vahvistaa aiempia havaintoja varhaisen tuen merkityksestä perheille. Jotta monien haasteiden kanssa kamppailevia perheitä ja lapsia pystyttäisiin jatkossa auttamaan paremmin, palveluiden tulisi olla saatavilla matalammalla kynnyksellä ja tuen muotojen tulisi olla joustavasti yhteensovitettuja ja kaikkien perheenjäsenten tarpeet huomioonottavia.