Oppimisympäristöjen vaikuttavuus mittatilausompelijan koulutuksessa : tapaustutkimus
Salenius, Hannele (2022-06-23)
Oppimisympäristöjen vaikuttavuus mittatilausompelijan koulutuksessa : tapaustutkimus
(23.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100761405
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100761405
Tiivistelmä
Tapaustutkimuksen kohteena oli yksi ammatillisen oppilaitoksen tekstiili- ja muotialan perustutkinnon suuntautumisvaihtoehto mittatilausompelija. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oppimisympäristöjen vaikuttavuutta mittatilausompelijan koulutuksessa sekä normaaliaikana että poikkeusaikana. Kuinka oppimisympäristön eri osa-alueet tukivat opintosuunnitelmaan kirjattuja osaamistavoitteita ja miten ne edistivät oppimista ja osaamista? Huomio kohdistui siten oppimisympäristöjen vahvuuksiin ja heikkouksiin. Vallinnut pandemia pakotti keväällä 2020 siirtymään etäopetukseen samalla kun teknologisten sovellutusten käyttö opetuksessa lisääntyi. Kiinnostus suuntautui siihen, miten etäopetus vaikutti oppimiseen ja millaisiksi oppimisympäristöt nyt muodostuivat.
Empiirisen aineiston muodostivat haastattelut, jotka toteutettiin otantana tutkimuksen kohteena olevan oppilaitoksen mittatilausompelijan opintopolun opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa. Työ suoritettiin laadullisena tutkimuksena yhdistäen teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä. Viitekehys perustui viiteen oppimisympäristön osa-alueeseen: fyysinen, sosiaalinen, digitaalinen ja paikallinen sekä pedagoginen. Aineistolähtöisesti kuudenneksi osa-alueeksi nousi materiaali.
Oppimisympäristöjen osa-alueet yhdessä pedagogisten menetelmien kanssa tukivat hyvin tekstiili- ja muotialan opintosuunnitelmaan kirjattuja mittatilausompelijan osaamisen tavoitteita ja oppimista. Behavioristisen ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen yhdistäminen oli vahvuustekijä ammatillisissa opinnoissa. Vahvuuksina nousivat esille myös käänteinen opetusmenetelmä ja keskittyminen käytännön työn tekemiseen opetuksessa. Ammatille ominaiset tilat työvälineineen ja hyvä yhteishenki yhdessä muodostivat oppimista erinomaisesti edistävän toimintaympäristön. Materiaalien käsittelyn kautta syntyi myös kestävyyden tietoisuus. Monipuoliset työssäoppimisjaksot harjaannuttivat autenttisiin tehtäviin ja toimintaympäristöihin. Mittatilausompelijan koulutuksessa toteutui siten integratiivisen pedagogiikan periaate, mikä edesauttaa osaajaksi kasvamista. Etäopetusjakson aikana oppimisympäristöt rakentuivat teknologisten järjestelmien ehdoilla ja jäivät toisistaan irrallisiksi. Etäopetus muodostui uhkaksi sekä opetukselle että oppimiselle ja edelleen osaajaksi kasvamiselle. Uudemmat teknologiset sovellukset eivät todennäköisesti tulisi ratkaisemaan etäopetuksen esille nostamia ongelmia, sillä käytännön työn opiskelu jäisi virtuaalisen oppimisympäristön ulkopuolelle.
Sen sijaan asiakaslähtöisyyteen, yksilöllisyyteen ja vastuullisuuteen perustuva osaaminen näyttäisi olevan mahdollisuus, jota mittatilausompelijan koulutuksessa kannattaa edelleenkin edistää ja kehittää. Viime kädessä kysymys on siitä, millaiset edellytykset mittatilausompelijan ammattitaidolla on selvitä tulevaisuudessa ja vastata samalla kestämättömään kulutuskäytäntöön.
Empiirisen aineiston muodostivat haastattelut, jotka toteutettiin otantana tutkimuksen kohteena olevan oppilaitoksen mittatilausompelijan opintopolun opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa. Työ suoritettiin laadullisena tutkimuksena yhdistäen teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä. Viitekehys perustui viiteen oppimisympäristön osa-alueeseen: fyysinen, sosiaalinen, digitaalinen ja paikallinen sekä pedagoginen. Aineistolähtöisesti kuudenneksi osa-alueeksi nousi materiaali.
Oppimisympäristöjen osa-alueet yhdessä pedagogisten menetelmien kanssa tukivat hyvin tekstiili- ja muotialan opintosuunnitelmaan kirjattuja mittatilausompelijan osaamisen tavoitteita ja oppimista. Behavioristisen ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen yhdistäminen oli vahvuustekijä ammatillisissa opinnoissa. Vahvuuksina nousivat esille myös käänteinen opetusmenetelmä ja keskittyminen käytännön työn tekemiseen opetuksessa. Ammatille ominaiset tilat työvälineineen ja hyvä yhteishenki yhdessä muodostivat oppimista erinomaisesti edistävän toimintaympäristön. Materiaalien käsittelyn kautta syntyi myös kestävyyden tietoisuus. Monipuoliset työssäoppimisjaksot harjaannuttivat autenttisiin tehtäviin ja toimintaympäristöihin. Mittatilausompelijan koulutuksessa toteutui siten integratiivisen pedagogiikan periaate, mikä edesauttaa osaajaksi kasvamista. Etäopetusjakson aikana oppimisympäristöt rakentuivat teknologisten järjestelmien ehdoilla ja jäivät toisistaan irrallisiksi. Etäopetus muodostui uhkaksi sekä opetukselle että oppimiselle ja edelleen osaajaksi kasvamiselle. Uudemmat teknologiset sovellukset eivät todennäköisesti tulisi ratkaisemaan etäopetuksen esille nostamia ongelmia, sillä käytännön työn opiskelu jäisi virtuaalisen oppimisympäristön ulkopuolelle.
Sen sijaan asiakaslähtöisyyteen, yksilöllisyyteen ja vastuullisuuteen perustuva osaaminen näyttäisi olevan mahdollisuus, jota mittatilausompelijan koulutuksessa kannattaa edelleenkin edistää ja kehittää. Viime kädessä kysymys on siitä, millaiset edellytykset mittatilausompelijan ammattitaidolla on selvitä tulevaisuudessa ja vastata samalla kestämättömään kulutuskäytäntöön.