Varallisuuserojen mittaaminen ja negatiivisten nettovarallisuuksien problematiikka

Abstract

Kiinnostus varallisuuden jakautumista kohtaan on ollut globaalisti merkittävässä kasvussa erityisesti 2010-luvun aikana, minkä seurauksena esiin ovat nouseet myös tutkimusalan huomattavat kehitystarpeet. Varallisuuserojen tutkimus perustuu pääosin kotitalouksien nettovarallisuuksien mittaamiseen, joten tutkittavat jakaumat sisältävät usein merkittävän joukon havaintoyksikköjä, joilla velkojen määrä ylittää varojen määrän – eli nettovarallisuus on negatiivinen. Suuri negatiivisten havaintojen osuus aiheuttaa huomattavia haasteita varallisuuserojen analysointiin, koska tällöin eriarvoisuusmitat saattavat käyttäytyä epäjohdonmukaisesti tai jopa täysin virheellisesti. Joitakin tunnettuja eriarvoisuusindeksejä ei voida lainkaan matemaattisesti määritellä negatiivisten nettovarallisuuksien tapauksessa. Tällainen ongelmatiikka on seurausta siitä, että taloudellisen eriarvoisuuden mittaaminen on kautta tutkimusalan historian perustunut pääosin tuloerojen tarkasteluun, eikä eriarvoisuusmittareiden kehityksessä ole ollut tarpeen huomioida negatiivisten havaintojen mahdollisuutta. Tulot kun ovat - yksittäisiä erityistapauksia lukuunottamatta – aina vähintään nolla.

Matemaattisia työkaluja koskevien haasteiden lisäksi tutkimusalaa vaivaa laadukkaiden aikasarjojen puute. Varallisuusaineistoja on kerätty aikojen saatossa hyvin vaihtelevin menetelmin, joten vertailukelpoista tietoa ei ole saatavilla kovinkaan pitkältä ajalta eikä kovinkaan monesta maasta. Varallisuustilastojen tuottaminen ylipäätään onkin huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi tulotilastojen, koska varallisuusmuuttuja kokonaisuudessaan voi koostua kovin erilaisista varallisuuseristä, joiden arvonmääritys voi olla varsin hankalaa.

Tässä tutkielmassa luodaan syvällinen katsaus varallisuuserojen mittaamiseen ja erilaisten mittauspainotuksien määrittelyyn, päähuomion kiinnittyessä erityisesti negatiivisten nettovarallisuuksien aiheuttamiin mittausongelmiin. Tilastotuotannon haasteita sivutaan myös paikoittain. Tutkielmasta käy varsin selvästi ilmi, ettemme toistaiseksi tunne mittaamisen tapaa, joka negatiivisia havaintoja sisältävien varallisuusjakaumien tapauksessa toteuttaisi kaikki eriarvoisuustutkimuksen teoreettiset ”ihanteet”. Jokaisen mittarin kärsiessä jonkinlaisesta ongelmasta täytyykin laadukkaan ja mahdollisimman todenmukaisen eriarvoisuusanalyysin tuottamiseksi hyödyntää useita eri mittoja samanaikaisesti. Toistaiseksi parhaimmalta ja käyttäjäystävällisimmältä mittareiden kombinaatiolta vaikuttaa yleistetyn Gini-kertoimen yhdistäminen kvantiili- ja varallisuusosuuksien vertailuun. Teknisiin sovellutuksiin keskittyvän empiriakatsauksen sivuhuomiona nousi myös esiin, että Suomen varallisuusjakauman eriarvoisuus vaikuttaa kasvaneen finanssikriisin jälkeisenäkin aikana, mikä poikkeaa tuloerojen trendistä vastaavalla ajanjaksolla.