Treatment of olecranon fractures: with emphasis on the elderly
Rantalaiho, Ida (2022-11-18)
Treatment of olecranon fractures: with emphasis on the elderly
Rantalaiho, Ida
(18.11.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8998-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8998-0
Tiivistelmä
Olecranon fractures are common upper extremity injuries affecting the extensor mechanism of the elbow joint. Olecranon fractures have features of osteoporotic fractures and epidemiological data suggests that their incidence is rising among the elderly. The standard treatment for displaced olecranon fractures is operative osteosynthesis, and the most frequently used fixation methods are tension band wiring (TBW) and plate fixation (PF). Both methods lead to bone healing and good elbow function but are associated with numerous complications and re-operations. The operative approach is giving way to conservative treatment among elderly patients. Comparable functional outcome, as well as pain-free results, might be achieved with conservative treatment and a lower complication burden compared to operative treatment. However, there is still a lack of reliable research data to back up this change in treatment practice.
The aims of this thesis are 1) to evaluate the best current evidence on the treatment modalities of displaced olecranon fractures, 2) to assess early complications, re-operations and their predictive factors after operative treatment of olecranon fracture, 3) to design and present a protocol for a randomized, controlled trial comparing the results of operative and conservative treatment of displaced olecranon fractures among the elderly, and 4) to determine whether patients with olecranon fractures are similar as patients with other upper extremity osteoporotic fractures.
We found that the current literature supports the use of standard operative fixation methods, but evidence is insufficient to draw conclusions on the superiority of one method over another. High risk of complications and re-operations is related to both TBW and PF. Transcortical positioning of K-wires may reduce the complications related to TBW. We designed an RCT comparing operative and conservative treatment of olecranon fractures in the elderly, published the protocol, and initiated the recruitment of patients. According to our local data, olecranon fractures can be grouped with distal radius fractures in terms of demographics and mortality, but the risk of subsequent osteoporotic fractures is higher with olecranon fractures and comparable to that after proximal humerus fractures. Olecranonmurtumien hoito: iäkäs väestö painopisteenä
Kyynärlisäkkeen murtuma on yleinen yläraajamurtuma, joka vaikuttaa kyynärnivelen ojennukseen. Tutkimukset osoittavat, että näiden murtumien ilmaantuvuus vanhusväestössä on kasvussa. Kyynärlisäkkeen murtuman tavallinen hoito on kirurginen murtuman kiinnitys jännitelankasidoksella tai levyllä. Molemmilla metodeilla saavutetaan luutuminen sekä hyvä kyynärnivelen toiminta, mutta niihin liittyy riski lukuisiin komplikaatioihin sekä uusintaleikkauksiin.
Kyynärlisäkkeen murtumien konservatiivinen hoito on lisännyt suosiotaan iäkkäiden potilaiden joukossa. Näyttää siltä, että konservatiivisella hoidolla on mahdollista saavuttaa yhtä hyvä kyynärnivelen toiminta sekä kivuttomuus ja samalla välttää leikkaushoitoon liittyviä komplikaatioita. Riittävää luotettavaa tutkimusnäyttöä hoitokäytäntöjen muuttamiseen ei kuitenkaan vielä ole olemassa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on: 1) arvioida nykyistä parasta mahdollista tutkimusnäyttöä kyynärlisäkkeen murtumien hoitomuodoista, 2) selvittää varhaisia komplikaatioita ja uusintaleikkauksia, sekä niitä ennustavia tekijöitä kyynärlisäkkeen murtuman kirurgisen hoidon jälkeen, 3) suunnitella ja esitellä satunnaistettu, kontrolloitu tutkimusprotokolla vertailemaan kirurgista ja konservatiivista hoitoa iäkkäiden kyynärlisäkkeen murtumien hoidossa, ja 4) arvioida voidaanko kyynärlisäkkeen murtumia pitää samanlaisina muiden yläraajan osteoporoottisten murtumien kanssa.
Nykyisen kirjallisuuden perusteella perinteisillä kirurgisilla metodeilla saavutetaan hyvä lopputulos kyynärlisäkkeen murtumien hoidossa, mutta riittävää näyttöä tietyn metodin paremmuudesta muita vastaan ei ole. Kirurgiseen hoitoon liittyy huomattava riski komplikaatioille sekä uusintaleikkauksille. Jännitelankasidokseen liittyviä komplikaatioita voitaisiin vähentää kiinnittämällä huomiota oikeaan leikkaustekniikkaan ja K-piikkien sijoittamiseen luun kuoren läpi. Olecranonmurtumien kirurgista ja konservatiivista hoitoa vertailevan tutkimuksen protokolla suunniteltiin, se julkaistiin ja potilaiden rekrytointi tutkimukseen päästiin aloittamaan. Kyynärlisäkkeen murtumat voidaan rinnastaa rannemurtumien kanssa demografian ja kuolleisuuden osalta, mutta riski uusille osteoporoottisille murtumille kyynärlisäkkeen murtuman jälkeen on huomattavampi.
The aims of this thesis are 1) to evaluate the best current evidence on the treatment modalities of displaced olecranon fractures, 2) to assess early complications, re-operations and their predictive factors after operative treatment of olecranon fracture, 3) to design and present a protocol for a randomized, controlled trial comparing the results of operative and conservative treatment of displaced olecranon fractures among the elderly, and 4) to determine whether patients with olecranon fractures are similar as patients with other upper extremity osteoporotic fractures.
We found that the current literature supports the use of standard operative fixation methods, but evidence is insufficient to draw conclusions on the superiority of one method over another. High risk of complications and re-operations is related to both TBW and PF. Transcortical positioning of K-wires may reduce the complications related to TBW. We designed an RCT comparing operative and conservative treatment of olecranon fractures in the elderly, published the protocol, and initiated the recruitment of patients. According to our local data, olecranon fractures can be grouped with distal radius fractures in terms of demographics and mortality, but the risk of subsequent osteoporotic fractures is higher with olecranon fractures and comparable to that after proximal humerus fractures.
Kyynärlisäkkeen murtuma on yleinen yläraajamurtuma, joka vaikuttaa kyynärnivelen ojennukseen. Tutkimukset osoittavat, että näiden murtumien ilmaantuvuus vanhusväestössä on kasvussa. Kyynärlisäkkeen murtuman tavallinen hoito on kirurginen murtuman kiinnitys jännitelankasidoksella tai levyllä. Molemmilla metodeilla saavutetaan luutuminen sekä hyvä kyynärnivelen toiminta, mutta niihin liittyy riski lukuisiin komplikaatioihin sekä uusintaleikkauksiin.
Kyynärlisäkkeen murtumien konservatiivinen hoito on lisännyt suosiotaan iäkkäiden potilaiden joukossa. Näyttää siltä, että konservatiivisella hoidolla on mahdollista saavuttaa yhtä hyvä kyynärnivelen toiminta sekä kivuttomuus ja samalla välttää leikkaushoitoon liittyviä komplikaatioita. Riittävää luotettavaa tutkimusnäyttöä hoitokäytäntöjen muuttamiseen ei kuitenkaan vielä ole olemassa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on: 1) arvioida nykyistä parasta mahdollista tutkimusnäyttöä kyynärlisäkkeen murtumien hoitomuodoista, 2) selvittää varhaisia komplikaatioita ja uusintaleikkauksia, sekä niitä ennustavia tekijöitä kyynärlisäkkeen murtuman kirurgisen hoidon jälkeen, 3) suunnitella ja esitellä satunnaistettu, kontrolloitu tutkimusprotokolla vertailemaan kirurgista ja konservatiivista hoitoa iäkkäiden kyynärlisäkkeen murtumien hoidossa, ja 4) arvioida voidaanko kyynärlisäkkeen murtumia pitää samanlaisina muiden yläraajan osteoporoottisten murtumien kanssa.
Nykyisen kirjallisuuden perusteella perinteisillä kirurgisilla metodeilla saavutetaan hyvä lopputulos kyynärlisäkkeen murtumien hoidossa, mutta riittävää näyttöä tietyn metodin paremmuudesta muita vastaan ei ole. Kirurgiseen hoitoon liittyy huomattava riski komplikaatioille sekä uusintaleikkauksille. Jännitelankasidokseen liittyviä komplikaatioita voitaisiin vähentää kiinnittämällä huomiota oikeaan leikkaustekniikkaan ja K-piikkien sijoittamiseen luun kuoren läpi. Olecranonmurtumien kirurgista ja konservatiivista hoitoa vertailevan tutkimuksen protokolla suunniteltiin, se julkaistiin ja potilaiden rekrytointi tutkimukseen päästiin aloittamaan. Kyynärlisäkkeen murtumat voidaan rinnastaa rannemurtumien kanssa demografian ja kuolleisuuden osalta, mutta riski uusille osteoporoottisille murtumille kyynärlisäkkeen murtuman jälkeen on huomattavampi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2864]