Esiopetuksen käsityö.Kolme tapaustutkimusta esikoululaisista käsityötehtävien parissa
Virpi Yliverronen
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042713405
Tiivistelmä
Tämä väitöskirjatyö
käsittelee pienten lasten käsityötä esiopetuksen yhteydessä. Tutkimuksen lähtökohtana on ainedidaktinen tarve perehtyä esikouluikäisten lasten kykyyn suunnitella, oppia ja toteuttaa käsityötyyppisiä tehtäviä esikoulun konteks- tissa, sekä laajentaa näkemystä käsityöstä esiopetuksen sisältönä.
Oppimisen sosiokulttuurinen perusta luo raamin esikoulun käsityön yhteisölli- selle toimintakulttuurille. Näkökulma
laajenee pienten lasten teknologiakasvatus- ta ja tutkivaa toimintaa kohti pyrkimyksenä huomata näiden oppimisen alueiden läheinen yhteys käsityöhön sekä sisältöjen että toiminnan luonteen
suhteen. Työn
empiirisessä
osassa perehdytään pienten lasten työskentelyyn käsityötehtävien parissa kolmen, päiväkotien
esiopetusryhmissä toteutetun osatutkimuksen avulla. Näiden tutkimusten näkökulmat kohdistuvat esikoululaisiin käsitöiden oppijoina,
suunnittelijoina ja toteuttajina
sekä heidän
kykyynsä toimia yhteistoiminnallisten suunnittelutehtävien parissa. Tavoitteena on sekä teoriataustaan
tukeutumalla et-
tä lasten toimintaan perehtymällä tuoda esiin, että esikouluikäiset lapset pystyvät työskentelemään monivaiheisten
käsityötehtävien parissa yksin ja
yhdessä
toisten kanssa.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkimusaihetta lähestyttiin oppimisen näkö- kulmasta. Tutkimuksen avulla selvitettiin, pystyvätkö esikoululaiset hahmottamaan heille uuden käsityötekniikan niin, että he kykenevät sanallistamaan
ja tulkitse- maan oppimaansa, ja kuinka
lapset kuvailevat tuotteen valmistusta kehollisten ilmaisujen avulla. Oppiminen nähtiin tässä yhteydessä taitona palata sanallisesti ja
kehollisten ilmaisujen kautta tekemisen tilanteeseen. Toisessa osatutkimuksessa
näkökulmana oli käsityötuotteen suunnittelu ja toteutus, painopisteen ollessa suun-
nittelussa. Tutkimuksessa selvitettiin esikoululaisten
kykyä toteuttaa yksilöllinen ja suunnitelmallisesti etenevä käsityöprosessi
kokonaisen käsityön kontekstissa. Kolmannen osatutkimuksen fokuksena oli esikoululaisten
suunnittelupuheen ja eleiden ilmeneminen yhteistoiminnallisessa suunnittelutilanteessa sekä se, millaisia
rooleja lapsille muotoutuu vertaisryhmätoiminnassa.
Tutkimus edustaa laadullista tapaustutkimusta, jolloin tavoitteena on tuottaa tutkittavasta kokonaisuudesta mahdollisimman tarkka kuvaus, ja tutkimus
on luonteeltaan vahvasti kontekstuaalista. Aidoissa toiminnan tilanteissa
taltioidut videoaineistot sekä tähän materiaaliin perustuvat analyysit muodostavat tämän väitöstutkimuksen laajimmat ja samalla kaikkien osatutkimusten oleellisimmat tutkimusaineistot. Tapaustutkimukselle tunnusomaisesti
laadullisen aineiston yk- sityiskohtaiset analysointitavat selkiytyivät kunkin osatutkimuksen osalta siinä vai- heessa,
kun tutkimusaineisto oli kerättynä, ja sitä saattoi tarkastella kokonaisuutena.
Aineistoista
valittiin analyysien yhteydessä tutkimuskysymysten kannalta edusta- vimmat kohdat tarkemman sisällönanalyysin kohteeksi.
Osatutkimusten tulokset osoittivat, että esikoululaisten työskentelystä
löyty- vät käsityölliselle
työskentelylle
tavanomaiset, syklisesti toistuvat hahmottamisen, tekemisen ja tulkinnan vaiheet. Lapset oppivat kokemusten kautta ja tulkitsevat oppimaansa kehollisesti erityisesti silloin, kun tekemisen sanallistaminen
tuntuu hankalalta. Keholliset ilmaisut linkittyvät näin ollen läheisesti lasten ajatteluun ja kertovat asiaan liittyvästä ymmärryksestä. Esikoululaiset pystyvät suunnittelemaan
yksilöllisiä tuotteita, joiden valmistusvaiheessa he pohtivat erilaisia materiaali- ja värivalintoja sekä tuotteen yksityiskohtia. Ryhmätoiminnassa he pystyvät organisoi- maan oman pienryhmänsä toiminnan ja osaavat työskennellä yhteistoiminnallisesti
sanallisen suunnittelutehtävän parissa, minkä tuloksena he saavat tuotettua toteut- tamiskelpoisia
piirrossuunnitelmia annettuun tehtävään. Esikoululaiset kykenevät toteuttamaan aikuisten tuen avulla loogisesti etenevän, pienten lasten osaamista- solle suhteutetun, kokonaisen käsityön
konseptin mukaisen käsityöprosessin.
Esikouluikäisten lasten oppimisen herkkyyskautta kannattaa käsityöoppimisen
näkökulmasta hyödyntää
niin, että lapsia ohjataan heti ensimmäisistä käsityöteh- tävistä alkaen toteuttamaan
työsuorituksia turvallisesti ja teknisesti oikealla taval- la sekä ohjataan heitä käyttämään erilaisia suunnittelun keinoja ja huomaamaan suunnittelun merkitys osana
käsityöprosessia. Käsityön suunnittelu- ja valmistus- prosessi sisältää paljon luontevia mahdollisuuksia yhdessä tekemiselle ja yhteistyön harjoittelulle. Koska esiopetusikäiset lapset ovat vasta harjoittelemassa ryhmässä toimimisen taitoja, heille kannattaa järjestää mahdollisuuksia yhteistoiminnalliseen
oppimisen myös
käsityötehtävien parissa.
Asiasanat: esikoulun käsityö, pienten lasten teknologiakasvatus, tutkiva toiminta, esiopetuksen
oppimiskokonaisuudet, yhteisöllinen ja yhteistoiminnallinen oppimi- nen, käsityösuunnittelu
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]