Minä, lotta, vaimo, äiti. Kerronnan variaatio ja toimijuus aktiivikertojan muistelukerronnassa.
Henninen Anna
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042719630
Tiivistelmä
Suomessa perinnearkistot ovat usean vuosikymmenen ajan keränneet kilpakeruin muisteluja ja elämänhistoriallisia kuvauksia. Keruuvastaajista löytyy ihmisiä, jotka kirjoittavat lähes joka keruuseen ja joiden identiteettiä kirjoittaminen määrittelee. Väitöskirjassa tutkitaan yhden aktiivikirjoittajan Toini Pelkosen (os. Vesikko, s. 1919 Vpl. Pyhäjärvi) pitkän aikavälin kattavaa muistelukerrontaa.
Tutkimuksen aineisto muodostuu Toinin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Museoviraston arkistoille kirjoittamista keruuvastuksista. Lisäksi aineistossa on muutamia Toinin lehtiin lähettämiä mielipidekirjoituksia, arkistojen ulkopuolisiin keruihin kirjoitettuja tekstejä, sekä Toinin ja tutkijan tapaamisissa syntynyttä suullista kerrontaa. Suullinen kerronta on kerätty tutkimuksessa kehitellyn affektiivisen haastelumetodin avulla, jolla tavoitellaan avointa ja spontaania vuoropuhelun prosessia. Haastelemisissa on noussut esille teemoja, joista Toini on vaiennut kirjoituksissaan.
Tutkimus sijoittuu folkloristiseen muistelukerronnan tutkimukseen ja kerronnan variaation tarkasteluun. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisen konstruktionismin ja siihen kytkeytyvien diskurssi-, performatiivisuus- ja positiointiteorioista.
Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten kertoja rakentaa naiseuttaan intersektionaalisesti suhteessa muihin sosiaalisen erottelun kategorioihin. Kysymystä lähestytään kerronnan kontekstualisoinnilla eli yksilöä ja kerrontaa ohjanneiden konventioiden ja kulttuurisen ympäristön kartoittamisella. Toinin kerronnassa naiseus kytkeytyy lapsuuteen, lottuuteen, vaimouteen ja äitiyteen. Kontekstualisointi nostaa esiin suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla tapahtuneita naiseuteen liittyviä kulttuurisia murroksia.
Toisessa osassa tarkastellaan Toinin repertuaarissa esiintyvien toistuvien avainkertomusten kerronnan variaatiota. Variaatio on yksi suullisen perinteen tunnusomaisimpia piirteitä ja kirjallista kerrontaa on pidetty suullista kerrontaa stabiilimpana. Tutkimus osoittaa, miten myös kirjoitettu muistelukerronta ja avainkertomukset varioivat tilannekohtaisesti. Avainkertomuksista hahmottuu neljä variaation tasoa: positioiden ja positiosuhteiden variaatio, kerronnan tyylin ja kerrontastrategioiden variaatio, kerronnan rakentumisen variaatio sekä kerronnan merkityksen variaatio.
Tutkimus tarjoaa kerronnan variaation tutkimuksen lisäksi uusia näkökulmia kertojan toimijuuden tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, miten kertojan toimijuus löytyy sekä muistelukerronnan variaatiosta että vaikenemisesta eli siitä, mitä kulloinkin jätetään kertomatta. Vaikenemisen kautta kertojalla on esimerkiksi mahdollista uudelleen kehystää tai vahvistaa kerrottua informaatiota.
Avainsanat: kerronnan tutkimus, muistelukerronta, arkistokirjoittaminen, performatiivisuus, variaatio, toisto, diskurssiteoria, konteksti, intersektionaalisuus, positioanalyysi, kerronnallinen positiointi, toimijuus, vaikeneminen, affekti, tuleminen, lotta, vaimous, äitiys
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]