Utopiat ennen ja nyt
Pertti Grönholm; Liisa Seppänen
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042718309
Tiivistelmä
Ote Utopiat-teemanumeron (2/2017) johdantoartikkelista:
Utopia voidaan ymmärtää nykyään hyvin monella tavalla ja sanaa käytetään monenlaisissa asiayhteyksissä. Alun perin sana juontuu 1500-luvun alussa ilmestyneeseen Thomas Moren Utopia-teokseen (1516), jonka ideana oli kuvata tavoiteltavaa ihanneyhteiskuntaa. Utopia-nimisellä saarella asunut yhteisö oli järjestänyt työnteon ja vapaa-ajan sekä elinkeinonsa, asumisensa ja hallintonsa parhaalla mahdollisella tavalla, vapaana oman aikansa valtakamppailuista, puutteesta, taudeista ja sodista. Varhaisista kirjallisista utopioista on tultu nykyhetkeen pitkä matka. Välissä ovat muun muassa 1600-1800-lukujen uskonnolliset ja aatteelliset utopiayhteisöt, joita syntyi eurooppalaisen siirtolaisuuden vanavedessä kaikkialle maailmaan. Samoin utopioiden historiaan kuuluvat tulevaisuuteen kurkottavien aatteiden, kuten liberalismin, sosialismin ja nationalismin sekä yleisen eurooppalaisen edistysajattelun innoittama vallankumousten aika, joka alkoi 1700-luvun jälkipuolella ja jatkuu jossain mielessä edelleen, ainakin tieteellisteknisenä edistyksenä ja esimerkiksi ekologisen ajattelun siivittämänä aatteellisuutena. Utooppisuus nykyhetken ja olosuhteiden kritiikkinä sekä tulevaan kohdistuvana toivona ja ihanteina elää yhä, vaikka nykyaika on tehnyt meidät entistä tietoisemmiksi edistykseen kuuluvista riskeistä ja ja ongelmista.
Tieteellisteknisten ja sosiaalisten utopioiden sekä poliittisten tulevaisuudenlupausten rinnalle nousivat sata vuotta sitten dystopiat, kuvaukset epäonnistuneesta tai epätoivottavasta tulevaisuudesta. Ne ovat osoittaneet, että ihminen kykenee halutessaan myös ennakoimaan yhteiskunnan ja maailman kehitystä siihen liittyvien pelkojen, uhkakuvien ja riskiskenaarioiden avulla. Nykyään utopiat ja dystopiat, etenkin kulttuurin tuotteina, ovat osa ihmisen pyrkimystä paitsi nähdä ja ennakoida tulevia aikoja, myös varautua ja valmistautua yhä nopeammiksi koettuihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Utopiat esittävät vaihtoehtoja ja antavat toivoa, kun taas dystopiat tekevät meidät kriittisiksi ja varovaisiksi. Osa nykyajan kertomuksista ja skenaarioista on pessimistisiä ja osa optimistisia, mutta harvoin kenelläkään on esittää sellaista kokonaisvaltaista mallia tai ideaalia, jollaisia 1500-1700-lukujen kirjailijat ja ajattelijat käyttivät oman aikansa yhteiskunnallisen kritiikin ja politiikan välineinä.
Tämän Utopia-teemanumeron aiheeksi on pääosin sattumalta valikoitunut ainakin kolme erilaista näkökulmaa utooppiseen ajatteluun ja utopioihin. Kussakin kokonaisuudessa on kaksi artikkelia. Ensimmäinen kokonaisuus koostuu klassisia kaupunkiutopioita historiallisesti ja kriittisesti arvioivista ja kontekstoivista artikkeleista. Toinen kokonaisuus pohtii ja erittelee utooppisuutta osana taidetta itseään sekä osana taiteen yhteiskunnallisesta roolista käytävää julkista keskustelua. Kolmas kokonaisuus sisältää artikkeleita, jotka pohtivat teknis-tieteellisen edistyksen käsittelyä populaarikulttuurissa, tarkemmin sanottuna elektronisessa popmusiikissa ja tieteiselokuvassa.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]