Parler femme? Parler couleur et ligne? Naispuhetta värissä ja viivassa.

Abstract

<p>Taidemaalari Sigrid Schauman (1877–1979) oli myös kuvataidekriitikko, jonka taidearvosteluissa esiintyy ajatus <em>naisen omaehtoisesta ilmaisusta</em>. Etenkin Ellen Thesleffin (1869–1954) taide tuntui ilmentävän Schaumanille ”naisen taiteen” ideaalia. Tässä artikkelissa analysoin Schaumanin kritiikkien retoriikkaa belgialaissyntyisen filosofin ja psykoanalyytikon Luce Irigarayn teoretisoiman sukupuolieron käsitteeseen tukeutuen. Artikkelissa kysyn, voisiko <em>naisen omaehtoinen ilmaisu</em> löytyä irigaraylaisittain kuvataiteen naisellisesta kielestä (<em>parler femme</em>), jossa positiivinen ero ajatellaan uudelleen?<br /></p>