Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä
Anne-Mari Jaakola
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042823353
Tiivistelmä
Tämä
tutkimus tarkastelee sosiaalityötekijöiden tapaa tehdä lapsen tilanteen
arviointia lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimus tuottaa tietoa arvioinnin
sisältötekijöistä, osaamisesta, arvioinnin orientaatiosta ja lähtökohdista.
Tutkimuksessa arviointia tutkitaan ammatillisten ja organitoristen tekijöiden
avulla. Ammatilliset tekijät kuvaavat sosiaalityöntekijän orientaatiota ja
lähestymistapaa arvioinnissa sekä sosiaalityöntekijällä olevaa tietoa, taitoa
ja osaamista arvioinnin tekemisessä. Organisaatiotekijät kuvaavat arvioinnin
toimintaympäristön tekijöitä. Tutkimuksessa lapsen tilanteen arvioinnilla
tarkoitetaan arviointia, jota sosiaalityöntekijä tekee läpi lastensuojelun
prosessin. Arviointi on lastensuojeluprosessissa kriittinen työvaihe, joka
vaatii sosiaalityötekijältä hyvää ammatillista tiedollista valmiutta ja
taidollista osaamista lapsen ja perheen tilanteen jäsentämiseen. Tutkimus
perustuu oletukseen arvoinnista yhtenä vaikuttavan lastensuojelun
edellytyksistä.
Tutkimuksen
empiirinen osa perustuu sosiaalityöntekijöiltä kerättyyn kyselyaineistoon
(N=506). Tutkimusaineiston avulla on etsitty vastausta neljään kysymykseen:
Mitä tekijöitä sosiaalityöntekijä huomioi arvioinnissa lapsesta, vanhemmasta ja
kasvuympäristöstä? Mitä ulottuvuuksia arvioinnin tekemisen tapaan ja osaamiseen
liittyy? Minkälainen orientaatio suuntaa arviointia? ja Mitkä tekijät
ennustavat lapsikeskeistä arvioinnin lähestymistapaa? Analyysimenetelminä on
käytetty suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja keskiarvoihin perustuvia analyysejä
sekä pääkomponenttianalyysiä, varianssi- ja regressioanalyysia ja logistista
regressioanalyysiä.
Tulosten
mukaan arvioinnissa huomioidaan ensisijaisesti lapsen arviointihetken
tilannetta ja siinä vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Arviointi kohdentuu
erityisesti lapsen sosiaalisen kasvuympäristöön ja sen mahdollisuuksiin tukea
lasta kasvussa ja kehityksessä. Arvioinnissa huomioidaan harvemmin lapsen
kehityshistorian tekijöitä, vanhemman omaa taustaa ja perheen historiaa. Myös
lapsen köyhyyden ja perheen taloudellisen tilanteen huomiointi arvioinnissa oli
yksi harvemmin huomioiduista tekijöistä. Tutkimuksessa saatiin esiin
systemaattisen, analyyttisen ja lapsen kehitystä koskevan tiedon ja osaamisen
ulottuvuudet. Arvioinnin tekemisen tapa on verrattain usein systemattinen ja
analyyttinen. Lapsen kehitystä koskevan tiedon osaamine oli yhteydessä lapsen
lapsen tarpeiden, tunteiden, vuorovaikutus- ja kiintymissuhteiden ja
kaltoinkohtelun tunnusmerkkien huomioimisen yleisyyteen arvioinnissa.
Orientaation
tutkimisella tavoiteltiin tietoa lähtökohdista, jotka ohjaavat ja suuntaavat
arvioinnin tekemistä. Tulosten mukaan lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin
tukemisen orientaatio on vahvin arviointia ohjaava lähtökohta. Arviointiin
sisältyy myös suojelu- ja näyttöperusteinen orientaatio. Lapsen tarpeiden ja
hyvinvoinnin orientaatio näytti ennustavan sosiaalityöntekijällä olevaa
lapsikeskeistä arvioinnin lähestymistapaa. Lapsikeskeistä lähestymistapaa
ennustavia muita tekijöitä olivat sosiaalityöntekijän ikä, kokemus lapsen
kehitystiedon osaamisen riittävyydestä, lapsen osallisuuden huomioiminen ja
organisaation tavoitelähtöisyys ja kannustus. Arviointiin käytettävän ajan
riittävyys, työnantajaorganisaation tavoite- ja kannussuuntautuneisuus ja
arviointia kehittävä työyhteisö olivat
organisaatiotason tekijöitä, joilla oli yhteys käsitykseen lastensuojelun
onnistuneisuudesta. Ammatillisina tekijöinä tulivat esiin työviihtyvyys,
kokemus oman osaamisen riittävyydestä ja analyyttinen ja systemaattinen
arvioinnin tapa.
Tutkimuksen
tulokset lisäävät lastensuojelun tietoperustaa lapsen tilanteen arvioinnista,
sen teoreettisista ja käytännöllisistä lähtökohdista. Tuloksilla on
sovellusarvoa arviointiin vaadittavan osaamisen ja asiantuntijuuden
edellytyksistä lastensuojelussa ammatillisesti ja organisatorisesti.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]