Toimijat esiin. Tekstualisaation malli etnografisessa tutkimuksessa

Abstract

<p></p><p> </p><p> Väitöskirjatutkimukseni <i>Vesi kuljettaa ääntä – Autoetnografinen tutkimus Lypyrtin kylän historiantuottamisesta </i>(2017) käsitteli muistin yhteisön osallisuutta ja menneisyyden merkityksellistämistä. Koko tutkimusprosessin kuvaaminen vastasi kysymykseen, miten ja miksi lypyrttiläiset tuottivat historiaansa. Tutkimukseni suullis-kirjallinen aineisto koostui ensisijaisesti kyläläisten haastatteluista, prosessissa tuotetusta kyläkirjasta ja sisäryhmäläisen tutkijan päiväkirjoista. Autoetnografisen metodologian teoreettisena kehyksenä oli matkakertomus, jonka merkityksenannon toimijuusverkkoja tutkijana tekstualisoin näkyviin. Tektualisaation prosessi välitti kyläläisten toiminnallisen ympäristösuhteen luomaa kokemuksellista, hiljaista tietoa. Se oli oleellinen kylän yhteisyyden tai osallisuuden tunteen syntymiselle. </p><p></p><p> </p><p>Tutkimusprosessi tuotti myös etnografisen tekstualisaation mallin, jossa etnografinen matkakertomus kuvaa merkityksenannon hetkissä esiin tulevia toimijuusverkkoja ja toimijoita. Esitän sen olevan käyttökelpoinen myös uskonnollisen merkityksenannon toimijoiden kirjoittamisessa näkyviksi. Havainnollistan sitä tutkimukseni haastatteluaineiston kuvauksien ja omien kokemusteni analyysillä soutamisesta ja uimisesta. Näissä tilanteissa ymmärsin veden olevan oleellinen toimija kylän merkityksenannon prosessin aikaansaajana ja muistuttajana. </p><p> </p><p>Käsittelen autoetnografista metodiikkaa, jossa tutkijan kokemukset ovat olennainen osa merkityksenannon kokonaisuutta ja tekstualisaatiota. Myös uskonnollisissa merkityksenannoissa on kyse osalliseksi tulemisesta. Nähdäkseni tutkijan tai tutkittavien ruumiillisuus ja osallisuus tulisikin nähdä positiivisena mahdollisuutena, sillä sen kautta voi tuoda esiin muita, myös uskonnolliseen merkityksenantoon osallistuvia ja osallistettavia ei-inhimillisiä toimijoita. </p><p><br /></p>