Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa: Aluekehittämisen indikaattorianalyysi

Alueiden älykäs erikoistuminen on Eurooppa 2020 -strategian keskeisin aluekehittämisen strateginen instrumentti pyrittäessä kestävään ja sosiaalisti osallistavaan kasvuun. Älykkään erikoistumisen avulla kehitetään kaikkien alueiden, myös maaseutumaisten alueiden, innovaatio- ja osaamispotentiaalia parantamalla alueiden sisäistä ja ulkoista vuorovaikutusta sekä yritysten uudistumis- ja kasvupotentiaalia.

Haasteena on ollut älykkään erikoistumisen käsitteellistäminen, alueellisten mahdollisuuksien tunnistaminen sekä vaikutusten mittaaminen ja seuranta. Tutkimuksessa arvioidaan ensimmäistä kertaa toimialapohjaisesti älykästä erikoistumista taloustieteen menetelmin koskien kaikkia Suomen seutukuntia ja maakuntia. Analyyseillä tunnistetaan vahvuusalat ja yhdistämällä ne seutukunta- (70 kpl) ja maakuntatasoilla (19 kpl) voidaan paljastaa alueiden innovaatiokumppanuuspotentiaaleja. Selvityksessä olevan linkityksen avulla jokainen seutu- ja maakunta voi erikseen havaita muut saman vahvuusalan alueet eli potentiaaliset alueelliset innovaatiokumppanit. 

Paljastetun suhteellisen edun mittarilla voidaan arvioida teollisuuden vahvuuksia alueella, kartoittaa ylialueellisia innovaatiokumppanuuspotentiaaleja sekä seurata älykkään erikoistumisen kehittymistä (B-H-indeksi). Indeksi kuvaa alueen kykyä menestyä kansainvälisessä kilpailussa, sillä vienti syntyy pääosin yhä teollisuudessa. Tarkastelluilla 23 teollisuustoimialalla suhteellisen edun seutukuntia paljastui yhteensä 432 eli monilla seutukunnilla on useampi suhteellisen edun toimiala, johon alue on erikoistunut. Pienin suhteellisen edun seutukuntien lukumäärä on kolme (koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus) ja suurin 40 (sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus). Suuri määrä suhteellisen edun seutukuntia merkitsee merkittävää innovaatiokumppanuuspotentiaalia tietylle teollisuusalalle.

Innovaatiokumppanuuspotentiaalia tarkastellaan myös toimialojen toteutuneen innovaatiohalukkuuden näkökulmasta innovaatiotoiminnoittain (tuote-, palvelu-, prosessi-, organisaatio- ja markkinointi-innovaatiot). Tuloksena saatiin, että innovaatiohalukkuuden taso vaihtelee varsin merkittävästi toimialoittain ja innovaatiotoiminnoittain. 45 %:lla toimialoista on ollut useimmissa innovaatiotoiminnoissa halukkuuden laskua vuosina 2010–2014. Kuitenkin vuonna 2016 innovaatiohalukkuus on toimialoilla merkittävästi piristynyt (86 %:lla toimialoista). Merkittävin innovoija on elektroniikkateollisuus, 40 % kaikista teollisuuden innovaatiomenoista. Seuraavaksi suurin innovoija on metalli- ja muu konepajateollisuus.  

Selvityksessä arvioidaan älykkään erikoistumisen näkökulmasta alueiden sisäisen ja alueiden välisen yhteistyön potentiaalia elinkeinorakenteen monipuolisuus- (HH-indeksi) ja samankaltaisuusindikaattoreilla (RRSI-indeksi). Alueen elinkeinorakenteen monipuolisuus kertoo sen mahdollisuuksista sisäisesti kehittää uudenlaista innovaatiovuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Toisaalta se parantaa älykkäästi erikoistuneen alueen ennakoivaa kykyä vastata aluetalouden ulkoisiin häiriöihin. Alueen elinkeinorakenteen samankaltaisuus muihin alueisiin nähden luo mahdollisuuden kehittää ylialueellista innovaatiokumppanuutta alueiden omien vahvuuksien kautta. Samankaltaisuus synnyttää alueelle mahdollisuuden hyötyä koko maan elinkeino-, teollisuus- ja talouspolitiikasta.  

Selvityksessä arvioidaan älykkään erikoistumisen näkökulmasta tärkeää uudenlaisen yrittäjyyden (”entrepreneurial discovery”) näkökulmaa alueen yritysdynamiikka- eli luovan tuhon indikaattorilla (CDI-indeksi). Se kuvaa miten suuri osa yrityskannasta uusiutuu vuoden aikana.  Esitetyistä indikaattoreista muodostetaan alueiden älykkään erikoistumisen kokonaisindeksi (SSI). Euroopan alueiden komitean mukaan tulevaisuuden älykkään erikoistumisen strategioiden tulisi perustua nimenomaan alueiden välisten innovaatiokumppanuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen (”regional discovery process”). Esitettyä älykkään erikoistumisen indikaattoritarkastelua voidaan siten käyttää perusaineistona suunniteltaessa tulevaa aluekehittämistyötä, haettaessa yhteistyökumppanuutta ja arvioitaessa älykkään erikoistumisen strategioiden (RIS3) vaikutuksia. SSI-indeksin mukaan kymmenen menestyneintä älykkään erikoistumisen seutukuntaa vuonna 2016 ovat järjestyksessä Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Joensuun, Riihimäen, Hämeenlinnan, Lahden, Porin, Lappeenrannan ja Salon seutukunnat. Esitetyt indikaattoritarkastelut antavat vankkaa perustietoa älykkään erikoistumisen vahvuuksien ja innovaatiokumppanuuspotentiaalin tunnistamiselle.