Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa: Aluekehittämisen indikaattorianalyysi
Jari Kaivo-oja; Saku Vähäsantanen; Samuli Aho; Teemu Haukioja; Ari Karppinen
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042821518
Tiivistelmä
Alueiden älykäs erikoistuminen
on Eurooppa 2020 -strategian keskeisin aluekehittämisen strateginen
instrumentti pyrittäessä kestävään ja sosiaalisti osallistavaan kasvuun.
Älykkään erikoistumisen avulla kehitetään kaikkien alueiden, myös maaseutumaisten
alueiden, innovaatio- ja osaamispotentiaalia parantamalla alueiden sisäistä ja
ulkoista vuorovaikutusta sekä yritysten uudistumis- ja kasvupotentiaalia.
Haasteena on ollut älykkään
erikoistumisen käsitteellistäminen, alueellisten mahdollisuuksien tunnistaminen
sekä vaikutusten mittaaminen ja
seuranta. Tutkimuksessa arvioidaan ensimmäistä kertaa toimialapohjaisesti
älykästä erikoistumista taloustieteen menetelmin koskien kaikkia Suomen seutukuntia
ja maakuntia. Analyyseillä tunnistetaan vahvuusalat ja yhdistämällä ne
seutukunta- (70 kpl) ja maakuntatasoilla (19 kpl) voidaan paljastaa alueiden innovaatiokumppanuuspotentiaaleja.
Selvityksessä olevan linkityksen avulla jokainen seutu- ja maakunta voi erikseen
havaita muut saman vahvuusalan alueet eli potentiaaliset alueelliset
innovaatiokumppanit.
Paljastetun suhteellisen edun mittarilla
voidaan arvioida teollisuuden vahvuuksia alueella, kartoittaa ylialueellisia
innovaatiokumppanuuspotentiaaleja sekä seurata älykkään erikoistumisen
kehittymistä (B-H-indeksi). Indeksi kuvaa alueen kykyä menestyä
kansainvälisessä kilpailussa, sillä vienti syntyy pääosin yhä teollisuudessa. Tarkastelluilla
23 teollisuustoimialalla suhteellisen edun seutukuntia paljastui yhteensä 432
eli monilla seutukunnilla on useampi suhteellisen edun toimiala, johon alue on erikoistunut.
Pienin suhteellisen edun seutukuntien lukumäärä on kolme (koksin ja
jalostettujen öljytuotteiden valmistus) ja suurin 40 (sahatavaran sekä puu- ja
korkkituotteiden valmistus). Suuri määrä suhteellisen edun seutukuntia
merkitsee merkittävää innovaatiokumppanuuspotentiaalia tietylle
teollisuusalalle.
Innovaatiokumppanuuspotentiaalia
tarkastellaan myös toimialojen toteutuneen innovaatiohalukkuuden näkökulmasta
innovaatiotoiminnoittain (tuote-, palvelu-, prosessi-, organisaatio- ja
markkinointi-innovaatiot). Tuloksena saatiin, että innovaatiohalukkuuden taso
vaihtelee varsin merkittävästi toimialoittain ja innovaatiotoiminnoittain. 45
%:lla toimialoista on ollut useimmissa innovaatiotoiminnoissa halukkuuden
laskua vuosina 2010–2014. Kuitenkin vuonna 2016 innovaatiohalukkuus on
toimialoilla merkittävästi piristynyt (86 %:lla toimialoista). Merkittävin
innovoija on elektroniikkateollisuus, 40 % kaikista teollisuuden
innovaatiomenoista. Seuraavaksi suurin innovoija on metalli- ja muu
konepajateollisuus.
Selvityksessä arvioidaan
älykkään erikoistumisen näkökulmasta alueiden sisäisen ja alueiden välisen
yhteistyön potentiaalia elinkeinorakenteen monipuolisuus- (HH-indeksi) ja
samankaltaisuusindikaattoreilla (RRSI-indeksi). Alueen elinkeinorakenteen
monipuolisuus kertoo sen mahdollisuuksista sisäisesti kehittää uudenlaista
innovaatiovuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Toisaalta se parantaa
älykkäästi erikoistuneen alueen ennakoivaa kykyä vastata aluetalouden ulkoisiin
häiriöihin. Alueen elinkeinorakenteen samankaltaisuus muihin alueisiin nähden
luo mahdollisuuden kehittää ylialueellista innovaatiokumppanuutta alueiden
omien vahvuuksien kautta. Samankaltaisuus synnyttää alueelle mahdollisuuden
hyötyä koko maan elinkeino-, teollisuus- ja talouspolitiikasta.
Selvityksessä arvioidaan
älykkään erikoistumisen näkökulmasta tärkeää uudenlaisen yrittäjyyden (”entrepreneurial
discovery”) näkökulmaa alueen yritysdynamiikka- eli luovan tuhon
indikaattorilla (CDI-indeksi). Se kuvaa miten suuri osa yrityskannasta uusiutuu
vuoden aikana. Esitetyistä indikaattoreista
muodostetaan alueiden älykkään erikoistumisen kokonaisindeksi (SSI). Euroopan
alueiden komitean mukaan tulevaisuuden älykkään erikoistumisen strategioiden
tulisi perustua nimenomaan alueiden välisten innovaatiokumppanuuksien tunnistamiseen
ja kehittämiseen (”regional discovery process”). Esitettyä älykkään
erikoistumisen indikaattoritarkastelua voidaan siten käyttää perusaineistona
suunniteltaessa tulevaa aluekehittämistyötä, haettaessa yhteistyökumppanuutta
ja arvioitaessa älykkään erikoistumisen strategioiden (RIS3) vaikutuksia. SSI-indeksin mukaan kymmenen
menestyneintä älykkään erikoistumisen seutukuntaa vuonna 2016 ovat
järjestyksessä Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Joensuun, Riihimäen,
Hämeenlinnan, Lahden, Porin, Lappeenrannan ja Salon seutukunnat. Esitetyt
indikaattoritarkastelut antavat vankkaa perustietoa älykkään erikoistumisen
vahvuuksien ja innovaatiokumppanuuspotentiaalin tunnistamiselle.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]