Globaalimuutoksen vaikutus porotalouteen Pohjois-Fennoskandian tundra-alueilla

Abstract

<p>Pohjoismainen huippuyksikkö (NCoE) TUNDRA <i>(“How to preserve the tundra in a changing climate”)</i> oli NordForskin alaisen huippututkimusaloitteen (TRI) viisivuotinen tutkimushanke (2011–15). Tässä tutkimusraportissa tarjotaan eri toimijoille ja sidosryhmille kattava kuva tundraekosysteemin ja porotalouden välisestä vuorovaikutuksesta yhdistämällä tutkimushankkeen keskeiset tulokset aikaisempaan tutkimustietoon. </p><p>Uusimpien ilmastoennusteiden mukaan puiden kasvun mahdollistavat lämpöolot (kesäkuukausien keskilämpötila > 10 °C) tulevat vuoteen 2070 mennessä kattamaan lähes koko Pohjois-Fennoskandian aivan korkeimpia tuntureita lukuun ottamatta. Ilmaston lämpeneminen edistää varvikon ja puuston kasvua eli tundran pensoittumista, mikä supistaa huomattavasti tundraekosysteemiä. Kevätlämpötilojen ennustettu kohoaminen puolestaan nopeuttaa lumen sulamista, mikä yhdessä pensoittumisen kanssa alentaa merkittävästi maanpinnan heijastuskykyä (albedoa) ja kiihdyttää globaalia ilmaston lämpenemistä. Pyrkimykset pensoittumisen estämiseen ja tundraekosysteemin säilyttämiseen voivat auttaa globaalissa ilmastonmuutoksen hillinnässä. </p><p>Kasvinsyöjillä eli herbivoreilla on suuri vaikutus kasvillisuuteen. Pohjois-Fennoskandiassa merkittäviä kasvinsyöjiä löytyy niin suurista nisäkkäistä (poro), pienistä nisäkkäistä (jyrsijät) kuin hyönteisistä (mittariperhosten toukat). Herbivorien vaikutus kasvillisuuteen riippuu niiden runsauden vaihtelusta, vuodenajasta, sääolosuhteista ja syönnin kohteeksi joutuvasta kasviyhteisöistä sekä eri eläinryhmien yhteisvaikutuksesta. Erityisesti porojen laidunnuksella näyttää olevan pensoittumista rajoittava vaikutus. Voimakas laidunnus heti kasvukauden alussa, kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella, vaikuttaa puuvartisiin kasveihin voimakkaimmin. Laidunnus vaikuttaa myös kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Estäessään metsittymistä ja pensoittumista poro pitää tunturipaljakat avoimina, mikä on elinehto monille pienille arktisille kasvilajeille. Vaikka laidunnus saattaa häiritä myös näitä kasvilajeja, näyttää voimaperäisellä kesäaikaisella laidunnuksella olevan kasviyhteisötasolla myönteinen vaikutus. </p><p>Monitieteisestä näkökulmasta tarkasteltuna tundra ei ole vain eloyhteisö vaan myös sosio-ekologinen järjestelmä, joka sisältää ihmiset toimintoineen, porotalous mukaan lukien. Päätöksenteossa on tarpeen ottaa huomioon tämän monisyisen järjestelmän eri osat. Koska kysymys on faktojen lisäksi arvoista ja näkökulmista, päätöksenteko muotoutuu usein kompromissien kautta. Porotalouden lainsäädännössä ja hallinnossa on nähtävissä suuria paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia eroja Norjan, Ruotsin ja Suomen välillä. Säilyttääkseen elinvoimansa porotalouden on kyettävä sopeutumaan tuleviin ilmaston ja yhteiskunnan muutoksiin. On keskeistä ymmärtää, että tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty, vaan se syntyy ketjuna päätöksiä ja niitä seuraavia käytännön toimia. Tästä näkökulmasta on mahdollista rakentaa Pohjois-Fennoskandian porotalouden sosio-ekologiselle järjestelmälle erilaisia tulevaisuusskenaarioita, jotka muodostuvat olosuhteiden, päätösten ja käytännön toimien kudelmana. </p><p>

</p><p>Porotalouden sosio-ekologisessa järjestelmässä tärkeimpiä toimijoita ovat poromiehet ja muut maankäyttäjät – niin saamelaiset kuin ei-saamelaiset – sekä hallintojärjestelmät eri tasoilla. Näiden sidosryhmien väliset jännitteet kumpuavat erilaisista arvoista ja näkökulmista ekologisen, kulttuurisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen suhteen. Jännitteet saattavat estää hedelmällisen ajatustenvaihdon ja päätöksenteon, ja seurauksensa voi olla tulevaisuus, jota kukaan ei halunnut. Vuorovaikutusta sidosryhmien välillä on nykyisin liian vähän, ajatustenvaihto on niukkaa ja usein epätasa-arvoista. Poromiesten näkökulmasta elinkeinon tulevaisuuden uhkia ovat epäselvä lainsäädäntö ja riittämätön itsemääräämisoikeus. Päätöksenteon parantamiseksi tulevaisuuden maankäyttöä ja elinkeinoja koskevat suunnitelmat tulisi laatia ja käytännön toimet toteuttaa yhdessä sidosryhmien kanssa. Kaikkien osapuolten luottamusta nauttiva puolueeton rajapintaorganisaatio voisi toimia sovittelijana, mikä liennyttäisi historiasta kumpuavaa epäluottamusta toimijoiden välillä.</p>