Hän, se, tää vai toi? Vuorovaikutussosiolingvistinen tutkimus henkilöviittauksista Kaakkois-Satakunnan nykypuhekielessä
Priiki Katri
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042716649
Tiivistelmä
Puhutussa suomessa voidaan viitata ihmisiin neljällä kolmaspersoonaisella pronominilla. Väitöskirja tarkastelee se-, tää-, toi- ja hän-pronomineja viittauksissa henkilöön, joka ei ole keskustelutilanteessa läsnä, yhdistäen tilastollisia monimuuttujamenetelmiä ja laadullista vuorovaikutuksen tarkastelua. Aineistona on Satakuntalaisuus puheessa -hankkeessa äänitettyjä keskusteluja Harjavallasta, Kokemäeltä, Huittisista, Säkylästä ja Köyliöstä. Ääniteaineistoa täydentää kansanlingvistinen kysely kielenkäyttäjien käsityksistä. Tutkimus tarkastelee sekä perinteisten sosiolingvististen kielenulkoisten tekijöiden kytköksiä vaihteluun että pronominien esiintymistä erilaisissa rakenne- ja vuorovaikutuskonteksteissa. Tuloksissa jälkimmäiset korostuvat. Kielenulkoisista tekijöistä merkitseviksi osoittautuvat ainoastaan puhujan ikä ja keskustelukumppanin tuttuus. Niitä vahvemmin vaikuttaa esimerkiksi se, mitä pronominia samasta tarkoitteesta keskustelussa edellä on käytetty. Yksilölliset erot ovat suuria.
Pronomini se osoittautuu anaforiseksi yleispronominiksi, johon muita verrataan. Pronominit tää ja toi esiintyvät usein tarkoitteen ensimainintoina ja eteenpäin lohkeavan konstruktion osina, kun taas se ja hän ovat useammin lauseen subjekteja. Hän-pronominille löytyy kolme toisiinsa limittyvää tehtävää. Tärkein näistä on logoforinen käyttö, eli hän-pronomini esiintyy referoinnissa viittaamassa alkuperäiseen puhujaan, ajattelijaan tai tiedon lähteeseen. Logoforisuuden ydintä ovat rakenteeltaan prototyyppiset johtolauseesta ja referaattiosasta muodostuvat esitykset, mutta hän-pronominia käytetään myös muunlaisessa toisen käden tiedon välittämisessä. Logoforinen käyttö on puhujille tiedostamatonta. Tiedostettua sen sijaan on puhujien kohteliaaksi mieltämä käyttö, joka liittyy siihen, mitä ja kenen kanssa puhutaan, sekä ns. ironinen hän-pronominin käyttö. Tutkimus osoittaa, että ironisena pidetyn hän-pronominin juuret ovat logoforisuudessa ja kertomusten dramatisoinnissa, mutta puhujat käsittävät ironian syntyvän kohteliaan variantin käyttämisestä negatiivisessa yhteydessä.
Tutkimus kehittää vuorovaikutussosiolingvistisiä metodeja osoittamalla, että tilastolliset menetelmät auttavat paljastamaan kiinnostavia yhteyksiä pronominien ja niiden vaihteluun vaikuttavien tekijöiden kesken. Kaiken vaihtelun selittäminen laskennallisesti on kuitenkin vaikeaa. Tilastomenetelmät vaativatkin tuekseen laadullista tarkastelua sekä alkuvaiheessa, kun määritellään sopivia muuttujia ja kun aineistoa analysoidaan muuttujien suhteen, että loppuvaiheessa, kun tuloksia arvioidaan kriittisesti.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]