Pyramidit, pyhät raamit : Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870 - 1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta

Abstract

<p>Tutkielma käsittelee suomalaisen kuvataiteilijan, kirjailijan ja originellin kansallisromantikon <br />Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten <br />historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä, <br />joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän <br />Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa <br />mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset <br />paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat <br />Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on <br />käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston <br />käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa. <br /> <br />Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen <br />kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli <br />suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys. <br />Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849– <br />1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa <br />vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman <br />kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla. <br /> <br />Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen <br />tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen. <br />Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia <br />nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen <br />valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia <br />suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen <br />kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi- <br />Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa <br />kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet <br />liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen <br />tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään <br />osallistui. <br /> <br />Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron <br />myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen, <br />taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi <br />luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa <br />yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman <br />yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.</p>