Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä aineisto 
  •   Etusivu
  • 3. UTUCris-artikkelit
  • Rinnakkaistallenteet
  • Näytä aineisto
  •   Etusivu
  • 3. UTUCris-artikkelit
  • Rinnakkaistallenteet
  • Näytä aineisto
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Kuolemanpelon ruumiillisuuden tarkastelu tunteellisilla käytännöillä Teuvo Tulion melodraamoissa Levoton veri (1946) ja Mustasukkaisuus (1953) / Examining the embodiment of fear of death through emotional practices in Teuvo Tulio’s melodramas Levoton veri (1946) and Mustasukkaisuus (1953)

Rosenholm Heikki

Kuolemanpelon ruumiillisuuden tarkastelu tunteellisilla käytännöillä Teuvo Tulion melodraamoissa Levoton veri (1946) ja Mustasukkaisuus (1953) / Examining the embodiment of fear of death through emotional practices in Teuvo Tulio’s melodramas Levoton veri (1946) and Mustasukkaisuus (1953)

Rosenholm Heikki
Katso/Avaa
rosenholm_kuolemanpelon-teuvo-tulio.pdf (758.6Kb)
Lataukset: 

URI
https://thanatos-journal.com/2020/06/26/thanatos-vol-9-1-2020/
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042824391
Tiivistelmä



Tässä artikkelissa tarkastelen
kuolemanpelon tunteita elokuvaohjaaja Teuvo Tulion melodraamassa Levoton veri (1946) sekä sen uusintafilmatisoinnissa
Mustasukkaisuus (1953). Selvitän,
miten kuolemanpelkoon liittyvät tunteet ruumiillistuvat elokuvissa sekä
millaisia yhtymäkohtia niillä on aikalaiskontekstiinsa. Ajalle tyypillisiä
tapoja ilmaista ja kokea kuolemanpelkoa voidaan tunnistaa sosiaalisissa
tilanteissa ilmenevässä käytöksessä. Tarkastelen kolmea samankaltaista
kohtausta, joissa kuolema ja tunteet seurauksineen ovat havaittavissa: lapsen
kuolemassa, lapsen kuoleman käsittelyssä ja naispäähenkilöiden, Sylvin ja
Riitan, itsemurhissa ja niitä seuranneissa tapahtumissa.





Hyödynnän kulttuuriantropologi Monique
Scheerin vuonna 2012 esittämää teoreettista ja metodologista viitekehystä tunteellisista
käytännöistä, jossa tunteet nähdään osana ruumiillisuutta. Tunteelliset käytännöt
ja niitä toteuttavat ruumiit ovat historiallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen
kontekstin muovaamia. Tarkastelemalla tunteellisissa käytännöissä tapahtuneita
muutoksia, kykenemme ymmärtämään paremmin myös muita tunteiden ilmaisun ja
kokemisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Syitä tunteellisten käytäntöjen
muutoksesta voidaan tunnistaa elokuvien julkaisuajankohdista: 1940-luvulla, toisen
maailmansodan päättymistä seuranneina vuosina suomalainen yhteiskunta oli vielä
toipumistilassa, mutta 1950-luvulle tultaessa kansallinen ilmapiiri oli
muuttunut ja puhuttiin ”iloisesta” ajasta.





Erot kuolemanpelon ilmaisussa ja
kokemisessa ovat havaittavissa henkilöiden käytöksessä: Levottomassa veressä keskeiset henkilöt eivät luo kuolemasta ja sen
peloista etäiseksi jäävää ilmiötä kuin Mustasukkaisuudessa.
Tämä ei kuitenkaan toteudu ainoastaan henkilöiden käytöksessä, vaan
elokuvat käyttävät hyväkseen myös miljöötä ja äänimaailmaa. Levoton veri sijoittuu kaupunkiin, joka ympäristönsä
ja äänimaailmansa myötä on realistisempi, ajankohtaisempi ja samaistuttavampi. Mustasukkaisuus sen sijaan sijoittuu
kaupungin ja maaseudun välimaastoon. jossa ylemmän keskiluokan ihmiset asuvat
maalla toimien kaupunkilaiskulttuurin ehdoin. Mustasukkaisuudessa on tunnistettavissa enemmän äänellä ja
maisemalla luotua symbolismia, jonka keinoin luodaan etäisempi kuvan kuolemasta.





Toisen maailmansodan jälkeen
Suomessakin alkaneen kuolemankulttuurin murrosvaiheen seuraukset, kuten surun
hillitseminen ja kuolemasta puhumisen väheneminen, olivat saaneet jo enemmän
sijaa yhteiskunnassa 1950-luvun alkupuolella. Kuolemasta tuli vaietumpi ja
unohdetumpi ilmiö, jonka aiheuttamista tuntemuksista ei haluttu keskustella tai
vaihtoehtoisesti niitä käsiteltiin muilla käytännöillä, kuten raskaalla
työnteolla tai rankalla juomisella. Tunteellisten käytäntöjen vertailu elokuvien
välillä vahvistaa käsityksiä siitä, että Suomessa elokuvissakin oli nähtävissä
merkkejä toisen maailmansodan aiheuttamasta kuolemankulttuurin murrosvaiheesta
yhteiskunnassa.




Abstract



This article examines
emotions related to the fear of death in two melodramas by Finnish film
director Teuvo Tulio: Restless Blood (Levoton veri, 1946) and Jealousy (Mustasukkaisuus, 1953), the latter being a remake of the first
film.  I analyze the ways in which the
films embody the emotions of the fear of death and how these embodiments of emotions
are connected with the films’ contemporary contexts. I focus on three specific
scenes where death and the emotions related to it can be discerned: a death of
a child, the processing of the death of the said child, and act of suicide by female
leads’ and the aftermath that follows.





The basis for
theory and methodology are the ideas of emotional practices by cultural anthropology scholar Monique Scheer (2012). Emotions
are always embodied and shaped by historical, social and cultural contexts. By
looking at the changes in embodied emotional practices, we are able to understand
other underlying reasons in how and why cultural changes occur in emotions.
Some of these reasons can be linked to the release time of the films; in the
1940s, after the Second World War, society was still in a state of recovery,
but by the 1950s the national atmosphere had changed and the era was often
referred to as a "joyful" time.





The changes in the
expressed and experienced fear of death can be detected by analyzing the main
characters’ behavior: the main characters in Restless Blood do not
create distance to death or anxiety, but the characters in Jealousy do. However, this does not only occur in the characters’
behavior; both films also take advantage of the mise-en-scéne and the sound
world. Restless Blood takes place in
a city that, with its sound world, is more realistic and identifiable. The
events in Jealousy are located in a
distinct space between the urban and the rural, marked by the juxtaposition of
urban societal rules (of the upper middle class) and tangible rural
characteristics. The film also has more symbolism created by sound and landscape,
which builds a more distant picture of death.





The ending of the
Second World War marked a turning point in the culture of death: by the 1950s
the restraint of grief and the obmutescence around death had become more
mainstream. Death and mourning had become a topic that was slowly becoming
obscure and prohibited from the society, and thus often processed through
alternative methods like hard labour or heavy drinking. By comparing emotional
practices between films reinforces the notion that in Finland films contained
signs of a turning point in the culture of death caused by the Second World War
in society.

Kokoelmat
  • Rinnakkaistallenteet [19207]

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Tämä kokoelma

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatTiedekuntaLaitosOppiaineYhteisöt ja kokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste