Elinikäisestä kasvajasta kykypääomakoneeksi : Elinikäinen oppiminen yrittäjämäisen talouden aikakaudella
Heikki Kinnari
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042825773
Tiivistelmä
Elinikäistä oppimista on pidetty ratkaisuna väestön ikääntymiseen,
teknologian kehittymiseen, globalisaatioon ja yhteiskunnan muutokseen
liittyviin haasteisiin 1960-luvulta lähtien. Vaikka ongelmat ovat
pysyneet samankaltaisina, niiden ratkaisut ja samalla elinikäisen
oppimisen sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa merkittävästi.
’Elinikäinen oppiminen’ on poliittinen käsite, jonka sisältö kytkeytyy
yhteiskuntapolitiikkaan ja määrittelijätahoon. Elinikäisen oppimisen
politiikka tavataan jakaa kolmeen vaiheeseen: humanistiseen, talouden ja
”pehmeän” talouden sukupolveen. Tarkastelen kolmen ylikansallisen
organisaation, Unescon, Euroopan unionin ja talouden ja kehityksen
yhteistyöjärjestön OECD:n 2000-luvun elinikäisen oppimisen politiikkaa.
Tutkimusaineisto kattaa 14 dokumenttia vuosilta 2005–2018. Näkökulma on
hallinnananalyyttinen. Foucault’laisen diskurssianalyysin ja kriittisen
politiikka-analyysin keinoin selvitän, millaista ihmisten ja miten
järjestöjen politiikassa rakennetaan. Tutkimuksessa sovelletaan uudella
tavalla foucault’laisia subjektivaatiotapoja koulutuspoliittisen tekstin
analysoinnissa. Analyysissä keskitytään yrittäjämäisen talouden
sukupolveen. Elinikäisen oppimisen yrittäjämäistyminen saa sisältönsä
muuntuneen uusliberalismin laajentuneesta inhimillisen pääoman
käsitteestä ja kompetenssipohjaisesta standardoinnista. Vallitsevassa
poliittisessa rationaliteetissa korostunut yrittäjyyden eetos ja
yrittäjyyskasvatuksen läpilyönti heijastuvat myös elinikäisen oppimisen
politiikkaan.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]