Turun Ruissalon uhanalaiset sammalet, jäkälät ja kääväkkäät - lajistoselvitykset 2014–2015
Kati Pihlaja; Tarja Marsh
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042720655
Tiivistelmä
Ruissalon luonnonsuojeluarvoltaan monimuotoisista
metsistä on kertynyt runsaasti tutkimustietoa
sammalista, jäkälistä ja kääväkkäistä.
Aineistoa on hajallaan museokokoelmissa
ja julkaisuissa eikä yhtenäistä suojelutavoitteita
palvelevaa kokonaisuutta ole ollut saatavilla.
Tähän raporttiin on kerätty ajantasainen tieto
vuoden 2000 jälkeen Ruissalossa tehdyistä
uhanalaisia jäkälä-, sammal- ja kääväkäslajeja
koskevista havainnoista. Aineistoa täydennettiin
lisäksi vuosien 2014-2015 aikana suoritetuilla
maastokartoituksilla. Raportti sisältää myös
tarkasteltavan uhanalaislajiston esittelyt ja hoitosuositukset.
Selvitystyön tuloksena löytyi kolme Ruissalolle
uutta uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia
(lahokaviosammal, rakkosammal ja
pikkusiipisammal), viisi uutta jäkälälajia (jalopiilojäkälä,
kelonuppijäkälä, norjantorvijäkälä, kuusentassijäkälä
ja aarnikaihejäkälä) ja yksi uusi
kääväkäslaji (männynpihkakääpä).
Ruissalossa esiintyy viisi uhanalaista, kahdeksan
silmälläpidettävää ja kaksi valtakunnallisesti
elinvoimaista, mutta alueellisesti uhanalaista
sammallajia. Uhanalainen lajisto keskittyy lehtoihin
eri puolille Ruissaloa. Selvityksessä havaittiin
kolme luontodirektiivin II liitteen sammallajia,
jotka ovat tärkeitä Ruissalon Natura-alueen
suojeluperustelajeja. Aiemmin tunnettujen direktiivilajien
katkokynsisammalen ja korpihohtosammalen
lisäksi alueelta löydettiin kokonaan
uutena lahokaviosammalen esiintymä.
Nämä kaikki sammallajit on luokiteltu uhanalaisiksi
sekä erityisesti ja kiireellisesti suojeltaviksi.
Katkokynsisammalen nykyisistä ja hävinneistä
esiintymistä tehtiin erityinen tarkastelu, jonka
perusteella todettiin Ruissalon esiintymän olevan
elinvoimainen ja uudistumiskykyinen.
Ruissalo on kääväkäslajien kannalta arvioituna
Suomen arvokkain lehtoalue. Ruissalosta tavataan
joitakin kääväkäslajeja ainoilta esiintymispaikoiltaan
Suomesta. Vanhojen tammien seuralaislajistolle
Ruissalo on erityisen merkittävä.
Muualla Suomessa harvinaisina ja harvalukuisina
tavattavat uhanalaiset kääväkkäät kuten
tammenkääpä, isokarvakääpä, häränkieli, koppelokääpä
ja lohkonahakka esiintyvät Ruissalon
lehdoissa yleisinä. Alueella esiintyy viisi uhanalaista,
13 silmälläpidettävää sekä kolme puutteellisesti
tunnettua kääväkäslajia. Yksi kartoituksen
mielenkiintoisimpia kääväkäslöytöjä oli
äärimmäisen uhanalaisen männynpihkakäävän
löytyminen.
Ruissalo on alueen laajuuden ja vanhojen jalopuiden
runsauden takia tammen ja muiden jalopuiden
epifyyttijäkälälajiston tärkein esiintymispaikka
Suomessa. Jalopuiden epifyyttijäkälistä
Ruissalosta havaittiin 11 uhanalaista ja 14 silmälläpidettävää
jäkälälajia. Näistä viittä lajia ei
ole aiemmin löydetty Ruissalosta, mutta ne ovat
mahdollisesti jo kauan kasvaneet alueella. Useiden
uhanalaisten ja silmälläpidettävien jäkälälajien
populaatiot ovat Ruissalossa hyvin pieniä.
Eräitä lajeja esiintyy kuitenkin monilla puilla ja
Ruissalossa on lajien Suomen kannasta suurin
osa.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19207]