Selvitys 5-12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa
Tuulio-Henriksson Annamari; Santalahti Päivi; Kovanen Leena; Huikko Eeva; Lämsä Riikka; Vuori Miika; Torniainen-Holm Minna
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042827208
Tiivistelmä
Tämän selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa 5–12-vuotiaiden lasten ohjautumista
mielenterveysongelmien vuoksi erikoissairaanhoidon palveluihin ja kuntoutukseen
eri puolilla Suomea, mitä hoito- ja kuntoutusmuotoja eri häiriöryhmissä on saatavilla
perustasolla ja erikoissairaanhoidossa sekä minkälaisia vahvuuksia ja haasteita avaintoimijat
näkevät hoitoketjuissa ja vaikuttavien palveluiden saamisessa. Tietoja kerättiin
Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteri Hilmosta, Kelan tilastotietokanta Kelastosta,
haastatteluilla ja Webropol-kyselyllä.
5–12-vuotiaiden lasten ohjautuminen erikoissairaanhoitoon oli lisääntynyt 22 prosenttia
vuodesta 2011 vuoteen 2015. Lastenpsykiatrisella osastolla hoidettujen potilaitten
osuus oli vuonna 2015 seitsemän prosenttia, ja osuus oli vähentynyt 17 prosenttia
vuodesta 2011. Poikia oli potilaana yli kaksi kertaa niin paljon kuin tyttöjä. Palveluun
ohjautumisessa oli alueellisia eroja.
Suurimmat lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon potilasryhmät olivat lapset,
joilla oli päädiagnoosina aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja käytöshäiriö (mukaan
lukien uhmakkuushäiriö), ahdistuneisuus- ja tunnehäiriöt, masennus ja sosiaalisen
vuorovaikutuksen häiriöt. Palvelujen järjestämisessä nähtiin ongelmia lastensuojelun
asiakkaiden, maahanmuuttajaperheiden lasten ja niiden lasten kohdalla, joilla on kehitysvamma,
ja näiden ryhmien palvelujen kehittämiseen tarvittaisiin lisäosaamista. Myös
yhteistyö lastensuojelun ja aikuispsykiatrian kanssa vaatii edelleen kehittämistä.
Lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon yksiköiden tuottamat palvelut rakentuivat
paljolti potilaan kokonaisoirekuvan mukaan ja koostuivat monista hoidollisista
ja muista tukimenetelmistä. Eri yksiköiden palveluvalikko oli erilainen eikä näyttöön
perustuvia hoitomenetelmiä ollut yhdenvertaisesti potilaiden saatavilla. Myös perusterveydenhuollon
ja perheneuvoloiden tarjoamat palvelut eri kunnissa vaihtelivat suuresti.
Tasalaatuisten ja yhdenvertaisesti saatavilla olevien ja vaikuttavien palveluiden tarjoamiseksi
olisi kansallisen koordinaation lisäksi välttämätöntä tehdä alueelliset suunnitelmat
siitä, mitä hoidollisia menetelmiä otetaan käyttöön ja millä palvelujärjestelmän
tasolla niitä on tarkoituksenmukaista järjestää. Jotta lasten mielenterveysongelmia voitaisiin
hoitaa perustasolla kattavasti, tulisi terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen
sisällyttää riittävä määrä lasten mielenterveyshäiriöiden tunnistamiseen
ja tutkimiseen sekä erityisesti perustason palveluissa käytettäviin hoitomenetelmiin
liittyvää opetusta.
Kokoelmat
- Rinnakkaistallenteet [19206]