”Määräajat eivät itseäni hetkauta tai mitenkään ahdista” – Sosiaalityöntekijöiden tunteet ehkäisevän toimeentulotuen etuuskäsittelyssä

Abstract

Sosiaalityö on vahvasti ihmissuhteille perustuvaa auttamistyötä. Sosiaalityöhön liittyy myös työn byrokraattinen ulottuvuus, joka tarkoittaa esimerkiksi lakiin, organisaation normeihin ja sääntöihin perustuvaa viranomaispäätösten tekemistä. Sosiaalityöntekijöiden on siis ymmärrettävä ja nivottava yhteen rooli asiakkaan psykososiaalisena tukijana ja auttajana, sekä toisaalta puolestaan rajojen määrittäjänä ja päätöksentekijänä. Asiakassuhteet sosiaalityössä ovat moniulotteisia ja joiltakin osin siis myös valtasuhteiltaan hyvin epäsymmetrisiä. Kaiken tämän keskellä sosiaalityö on tunteita herättävää työtä. Sosiaalityössä kohdataan vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ja sosiaalityöntekijöillä on usein valtaa vaikuttaa päätöksillänsä haasteita kohdanneiden ihmisten elämään. Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään sosiaalityöntekijöiden tunteisiin ehkäisevän toimeentulotuen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksiä ovat: ”Millaisia tunteita sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmissa ehkäisevään toimeentulotukeen liittyen tulee esiin?” sekä ”Miten kirjoittajat kuvaavat tunteiden merkitystä päätöksentekoprosessissa?”. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja menetelmänä käytetään sisällönanalyysiä ja diskurssianalyysiä. Kahden menetelmän käytöllä on tarkoitus luoda laaja katsaus aiheeseen, ja solmia niistä lopuksi yhteinen näkemys tunteista ja niiden merkityksestä etuuskäsittelytyölle. Aineistona on seitsemän sosiaalityöntekijän vapaamuotoista kirjoitelmaa ehkäisevän toimeentulotuen etuuskäsittelystä ja siihen liittyvistä tunteista. Tutkielmassa luodaan tietoa ja ymmärrystä työntekijöiden tunteiden paikasta etuuskäsittelytyössä. Tämä on tärkeää sosiaalityön asiantuntijuuden hahmottamisen kannalta. Sisällönanalyysin myötä selvisi, että sosiaalityöntekijät liittävät etuuskäsittelyyn tunteita työn merkityksellisyydestä, turhautumisen tunteita, myötäelämisen tunteita sekä epävarmuuden tunteita. Tunteet ilmenevät aineistossa omina teemoinaan. Ne ovat kuitenkin myös toisiinsa yhteydessä, eivätkä täysin toisistaan erillisiä kokonaisuuksia. Tunne työn merkityksellisyydestä kuvantui ikään kuin tunteiden punaisena lankana, johon muut tunteet tavalla tai toisella liittyivät. Diskurssianalyysilla aineistosta rakennettiin puolestaan kaksi repertuaaria, joiden kautta kuvataan sosiaalityöntekijöiden tunteiden merkitystä päätöksentekoprosessille. Nämä repertuaarit ovat tunteiden kieltämisen ja ammattitaidon korostamisen repertuaari, sekä ihmissuhdetyön repertuaarit. Tunteiden kieltämisen ja ammattitaidon repertuaarin kautta tunteiden merkitys päätöksenteossa näyttäytyy siltä, että tunteille ei anneta ollenkaan sijaa päätöksentekoprosessissa ja tunteiden yhteys päätöksentekoon kielletään. Ihmissuhdetyön repertuaarissa tunteet päätöksentekoprosessissa havaitaan ja tunteet nähdään aiheuttavan ristiriitaa auttamistyön ja byrokratiatyön ulottuvuuksissa. Tutkielman tulokset osoittavat sen, että ehkäisevän toimeentulotuen etuuskäsittelytyö herättää sosiaalityöntekijöissä toisinaan vahvojakin tunteita. Tunteiden merkitys työlle on toisaalta vaikeakin. Tunteet osana päätöksentekoa kielletään ja tunteet eivät näytä liittyvän sosiaalityöntekijän ammatillisuuteen ehkäisevän toimeentulotuen päätöksenteon kontekstissa. Toisaalta tunteet hyväksytään osana auttamistyötä, jolloin tunteiden ja etuuskäsittelytyön välinen ristiriita tulee selkeästi esiin.