Kuvottava ruumiillisuus : Subjektin uudelleen määrittelyn mahdollisuuksista nykytaiteen kohtaamisessa
Harju, Aleksandra (2022-10-17)
Kuvottava ruumiillisuus : Subjektin uudelleen määrittelyn mahdollisuuksista nykytaiteen kohtaamisessa
Harju, Aleksandra
(17.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110264246
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110264246
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani hahmottelee inhimillisen subjektin mahdollisuuksia aiempaa avoimempaan ja sensitiivisempään vuorovaikutussuhteeseen nykytaiteen kanssa. Aineistoni koostuu kolmesta teoskokonaisuudesta, joiden kohtaamista tarkastelen feministisen uusmaterialismin ja posthumanismin filosofisteoreettisesta kehyksestä käsin.
Ensimmäiseksi asetan itseni keskelle Fanny Varjon Waiting Room -teoksen (2020) ei-vain-inhimillisiä ruumiillisuuksia ja pohdin, kuinka teoksen kohtaaminen haastaa oman ruumiillisuuteni. Samalla syvennyn suhteutumaan keskellä taiteen tapahtumallisuutta ja sen materiaalisia kietoutumia. Seuraavaksi tarkastelen Laura Nevanperän RAW FLESH - experiments (2019) -teosten pintojen ja oman ruumiini rajallisuuksia suhteisessa liikkeessä, toisiinsa sulautuen ja toisistaan vaikuttuen. Nevanperän teosten keskellä paneudun ajatukseen hengityksestä ja pohdin, kuinka jaettu ilma voi mahdollistaa sensitiivisempiä kohtaamisen käytäntöjä ei-vain-inhimillisten toimijuuksien kanssa. Lopuksi herkistyn Emma Rönnholmin Säilymä (Tricophylia Fulva) -teoksen (2019) äärellä veden pulppuavalle liikkeelle, jota seuraten oma ruumiillisuutenikin näyttäytyy vedellisenä. Samalla taiteen kanssa oleminen ja ajatteleminen voidaan käsittää suhteisena vuorovaikutuksena, yhteiselona.
Näiden teosten materiaaliset kohtaamiset haastavat käsityksen selkeärajaisesta ruumiista ja individualistisesta subjektista. Kohtaamisissa tuntuvaksi tuleva affektiivinen ällötys työntää fyysisesti liikkeelle, kauemmas pois, mutta samalla tahmaten kiinni, saaden aikaan etovan epämukavuuden tunteen, joka pistää irvistämään ja kiemurtelemaan, jotta se irrottaisi otteensa. Käsittäessämme ruumiin ja subjektin erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi ja limittäisiksi erilaiset käsitykset ruumiillisuudesta vaikuttavat oleellisesti siihen, miten voimme ymmärtää subjektin olemisen ja tulemisen mahdollisuuksia. Sekä materiaalinen, huokoinen että vedellinen ruumiillisuus hahmottelevat mahdollista mutualistista yhteyttä inhimillisen ja ei-inhimillisen, elollisen ja elottoman välillä. Näin inhimillisenkin subjektin voidaan nähdä muotoutuvan keskellä ja suhteisesti, ei hallitsevana merkityksellistäjänä, vaan osana taiteen tapahtumallisia prosesseja.
Ensimmäiseksi asetan itseni keskelle Fanny Varjon Waiting Room -teoksen (2020) ei-vain-inhimillisiä ruumiillisuuksia ja pohdin, kuinka teoksen kohtaaminen haastaa oman ruumiillisuuteni. Samalla syvennyn suhteutumaan keskellä taiteen tapahtumallisuutta ja sen materiaalisia kietoutumia. Seuraavaksi tarkastelen Laura Nevanperän RAW FLESH - experiments (2019) -teosten pintojen ja oman ruumiini rajallisuuksia suhteisessa liikkeessä, toisiinsa sulautuen ja toisistaan vaikuttuen. Nevanperän teosten keskellä paneudun ajatukseen hengityksestä ja pohdin, kuinka jaettu ilma voi mahdollistaa sensitiivisempiä kohtaamisen käytäntöjä ei-vain-inhimillisten toimijuuksien kanssa. Lopuksi herkistyn Emma Rönnholmin Säilymä (Tricophylia Fulva) -teoksen (2019) äärellä veden pulppuavalle liikkeelle, jota seuraten oma ruumiillisuutenikin näyttäytyy vedellisenä. Samalla taiteen kanssa oleminen ja ajatteleminen voidaan käsittää suhteisena vuorovaikutuksena, yhteiselona.
Näiden teosten materiaaliset kohtaamiset haastavat käsityksen selkeärajaisesta ruumiista ja individualistisesta subjektista. Kohtaamisissa tuntuvaksi tuleva affektiivinen ällötys työntää fyysisesti liikkeelle, kauemmas pois, mutta samalla tahmaten kiinni, saaden aikaan etovan epämukavuuden tunteen, joka pistää irvistämään ja kiemurtelemaan, jotta se irrottaisi otteensa. Käsittäessämme ruumiin ja subjektin erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi ja limittäisiksi erilaiset käsitykset ruumiillisuudesta vaikuttavat oleellisesti siihen, miten voimme ymmärtää subjektin olemisen ja tulemisen mahdollisuuksia. Sekä materiaalinen, huokoinen että vedellinen ruumiillisuus hahmottelevat mahdollista mutualistista yhteyttä inhimillisen ja ei-inhimillisen, elollisen ja elottoman välillä. Näin inhimillisenkin subjektin voidaan nähdä muotoutuvan keskellä ja suhteisesti, ei hallitsevana merkityksellistäjänä, vaan osana taiteen tapahtumallisia prosesseja.