Äidin sympaattisen hermoston reagointi kasvonilmeisiin ja lapsen sosioemotionaalinen kehitys
Aaltonen, Hertta (2022-09-19)
Äidin sympaattisen hermoston reagointi kasvonilmeisiin ja lapsen sosioemotionaalinen kehitys
(19.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764729
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764729
Tiivistelmä
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutussuhde muodostaa lapsen kehityksen kannalta tärkeän ympäristön. Hyvän varhaisen vuorovaikutuksen keskeinen elementti on vanhemman kyky tunnistaa vauvan tunteita ja vastata tämän tarpeisiin sensitiivisesti. Äidin vähäinen sensitiivisyys on yhdistetty muun muassa lapsen tunnekylmien piirteiden esiintymiseen. Suurimassa osassa tutkimuksista äidin sensitiivisyyttä on arvioitu havainnoimalla esimerkiksi erilaisissa arjen tilanteissa ja leikkitilanteissa. Arvio on perustunut koulutettujen havainnoitsijoiden subjektiivisiin näkemyksiin siitä, miten sensitiivisesti vanhempi reagoi lapsen tarpeisiin ja viesteihin. Äidin sensitiivisyyttä voidaan tarkastella myös objektiivisesti esimerkiksi mittaamalla äidin fysiologisia reaktioita lapsen vihjeisiin.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko äidin sympaattisen hermoston reagointi lasten kasvoilmekuviin yhteydessä lapsen varhaiseen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Sympaattisen hermoston reagoinnin indikaattorina tässä tutkimuksessa käytettiin pupillivastetta. Sosioemotionaalista kehitystä arvioitiin tutkimalla lapsen varhaista kasvopreferenssiä 6 kuukauden iässä sekä tunnekylmiä piirteitä 48 kuukauden iässä.
Tämän tutkimuksen aineisto saatiin pitkittäistutkimuksesta, jossa tutkittiin äiti-lapsiparien mielenterveyttä Kapkaupungin metropolialueella, Etelä-Afrikassa. Lopullinen aineisto koostui 75 äidistä sekä 125 lapsesta, joilta oli käytettävissä katseenseuranta-aineisto ja joista 57:ltä oli käytettävissä lisäksi Achenbach System of Empirically Based Assessment (ASEBA). Pupillitutkimuksessa äitejä pyydettiin katsomaan eri lasten ilmekuvia tietokoneruudulta. Kasvonilmeet jaettiin neljään luokkaan valenssin ja virittyneisyyden perusteella: lievä positiivinen, voimakas positiivinen, lievä negatiivinen ja voimakas negatiivinen. Kasvopreferenssiä arvioitiin huomion irrottamistehtävällä, jota käytettiin arvioimaan vauvojen katsomisajan kestoa ruudun keskelle esitettyyn ärsykkeeseen (kasvot tai kuvio), kun vauvalle esitettiin lateraalinen kilpaileva ärsyke ruudun reunalla. Lasten tunnekylmiä piirteitä mitattiin ASEBA-kyselylomakkeen avulla.
Pupillivaste oli voimakkaampi äidin katsoessa negatiivisia kuvia kuin positiivisia kuvia. Vasten asetettuja hypoteeseja yhteydet pupillivasteen ja kasvopreferenssin sekä pupillivasteen ja tunnekylmien piirteiden välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimen avulla tarkasteltuna. Kasvopreferenssin ja tunnekylmien piirteiden välillä kuitenkin havaittiin odotettu tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tulokset viittasivat siihen, että tässä tutkittu autonomisen hermoston reagointi saattaa heijastaa sellaista sensitiivisyyden osa-aluetta, joka ei ole yhteydessä lapsen kasvopreferenssiin ja tunnekylmien piirteiden kehitykseen. Jatkotutkimuksissa sensitiivisyyden osa-alueita olisi hyvä tarkastella hienojakoisemmin. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi kokonaan poissulkea yhteyden olemassaolon mahdollisuutta.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko äidin sympaattisen hermoston reagointi lasten kasvoilmekuviin yhteydessä lapsen varhaiseen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Sympaattisen hermoston reagoinnin indikaattorina tässä tutkimuksessa käytettiin pupillivastetta. Sosioemotionaalista kehitystä arvioitiin tutkimalla lapsen varhaista kasvopreferenssiä 6 kuukauden iässä sekä tunnekylmiä piirteitä 48 kuukauden iässä.
Tämän tutkimuksen aineisto saatiin pitkittäistutkimuksesta, jossa tutkittiin äiti-lapsiparien mielenterveyttä Kapkaupungin metropolialueella, Etelä-Afrikassa. Lopullinen aineisto koostui 75 äidistä sekä 125 lapsesta, joilta oli käytettävissä katseenseuranta-aineisto ja joista 57:ltä oli käytettävissä lisäksi Achenbach System of Empirically Based Assessment (ASEBA). Pupillitutkimuksessa äitejä pyydettiin katsomaan eri lasten ilmekuvia tietokoneruudulta. Kasvonilmeet jaettiin neljään luokkaan valenssin ja virittyneisyyden perusteella: lievä positiivinen, voimakas positiivinen, lievä negatiivinen ja voimakas negatiivinen. Kasvopreferenssiä arvioitiin huomion irrottamistehtävällä, jota käytettiin arvioimaan vauvojen katsomisajan kestoa ruudun keskelle esitettyyn ärsykkeeseen (kasvot tai kuvio), kun vauvalle esitettiin lateraalinen kilpaileva ärsyke ruudun reunalla. Lasten tunnekylmiä piirteitä mitattiin ASEBA-kyselylomakkeen avulla.
Pupillivaste oli voimakkaampi äidin katsoessa negatiivisia kuvia kuin positiivisia kuvia. Vasten asetettuja hypoteeseja yhteydet pupillivasteen ja kasvopreferenssin sekä pupillivasteen ja tunnekylmien piirteiden välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimen avulla tarkasteltuna. Kasvopreferenssin ja tunnekylmien piirteiden välillä kuitenkin havaittiin odotettu tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tulokset viittasivat siihen, että tässä tutkittu autonomisen hermoston reagointi saattaa heijastaa sellaista sensitiivisyyden osa-aluetta, joka ei ole yhteydessä lapsen kasvopreferenssiin ja tunnekylmien piirteiden kehitykseen. Jatkotutkimuksissa sensitiivisyyden osa-alueita olisi hyvä tarkastella hienojakoisemmin. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi kokonaan poissulkea yhteyden olemassaolon mahdollisuutta.